Tarina

Tuijotan. Hiukseni hulmuavat lämpimässä tuulessa. Meri syöksyy aaltoina kohti. Seison sillalla, katsellen kaukaisuuteen. Juuri telakalta tullut Silja Europa siintää kaukaisuudessa.
Aurinko laskee. Varjot pitenevät. Autojen virta on lakannut, yksinäinen Fiat ajaa ohi. En huomaa sitä.

Muistan. Muistan kaikki hymyt, jotka on suotu minulle. Muistan halaukset, lämpimät kehut ja ylistykset. Muistan sen tunteen kun joku vielä piti minusta.

Muistan enemmän. Muistan kaikki ilkeydet, jotka minulle on sanottu. Muistan halveksivat katseet, pahaa tarkoittavat sanat, muistan lyönnin. Muistan kivun. Tunteen, ettei kukaan pidä minusta.
Muistan ahdistuksen.

Muistan tunteen, kun harpin terä naarmuttaa käsivarren ihoa. Verta ei vuoda, mutta käteen jää jälki, joka pysyy viikkoja. Mahdollisesti kuukausia.
Nojaan päätäni käsiini. Itkettää. 
Sekin on tunne jonka muistan.

En pysty itkemään. Se paljastaisi liikaa itsestäni, tekisi minusta heikon. Minulle on sanottu, että itken liikaa. Että olen liian herkkä. Etten saisi itkeä niin paljon. Tämän vuoksi itken, kun muita ei ole paikalla.
Itken, kun olen sulkeutunut huoneeseeni kuuntelemaan musiikkia. Tai illalla, kun olen mennyt nukkumaan.
Silloin sitä ei huomata.
Silloin en aiheuta syyllisyyttä.

En tiedä miten jatkaisin. 
Olen väsynyt. Todella väsynyt. 
Nostan pääni ja luon katseeni alla kuohuvaan mereen. Eihän se normaalisti kuohu, joku vain ajoi äsken vesiskootterilla ohi. Kuinka helppoa kaikki olisi lopettaa. Olen huono uimaan, en pysyisi pinnalla kauaa.

Mutta jäisikö joku kaipaamaan? Aiheuttaisiko kuolemani syyllisyyttä?
En halua aiheuttaa muille tuskaa.

Nostan katseeni taivaalle. En usko kuoleman jälkeiseen elämään, mutta taivaalle on mukava katsoa meren jälkeen.
Ehkä lykkään kuolemaani taas yhdellä päivällä.

****

Todellakin, kirjoitettu joskus kasi- ja ysiluokan välissä, eli lähes neljä vuotta sitten. Onneksi olen nykysin parempi kirjoittaja. Mutta jotenkin teki hyvää taas käydä tää tarina läpi... en sitten tiedä kuitenkaan kuinka hyvä tää oli. Mutta tarinapa kuitenkin. Nyt voin ruveta taas iloiseksi.