Vapaa

Ainakin melkein. Syksyn kirjoitukset ovat nyt ohi. Valmistajalle kiitos, kuten C-3PO sanoi.

Nyt voisi syödä jotakin. Ja pelata. Ja rentoutua. Ja olla hetken aikaa kuin mikään ei painaisi mieltä. Hetken aikaa olla ajattelematta mitään suurempaa. Hetken vain olla... olla rauhassa.

Nälkä on kyllä. Yläkerrassa huutaa koira... eroahdistusta?

Olen niin... no, onnellinen, vaikken silleen olekaan. Mutta tämän illan aion unohtaa, että koeviikko lähestyy. Tämä ilta on rauhoittava. Ahdistusta ei saa tulla nyt. Päätän sen. Sitä ei tule.
Tästä illasta tulee mukava.

Siipirdium lentiusa

Tylsää. Taisin herättää Jonin vahingossa, lähetin sille viestiä kyselläkseni, onko se jo hereillä, vastauksena tuli tympääntyneen oloinen vastaus "heräsin just...". No, kohta voisi sinne päin ruveta lähtemään. Mitä ottaisi automusiikiksi? Brain Drill ja Nightwish, kanske? Vai Apocalyptica? Vai vai vai vai... äh, en tiedä. Metsatöll? Adamantra? Cradle of Filth? Jotakin pitäisi keksiä... Oopperan kummituksen soundtrack? Vai Sithin koston? Love Never Dies? Osaapas olla hankalaa...

Näin (taas) painajaisia. Matikan tunnilla oli sijainen, joka opettamisen sijasta näytti meille Nyan Catin eri versioita. Ja muistan, että se ahdisti mua. Joni oli siinä aika lähellä, se ragesi sitä (siinä unessa, siis). Yksi koululainen meni sitten lyömään sitä opettajaa ihan itku silmissä. Se kyllä näytti kahden meidän lukiolaisen sekoitukselta. Plus että se näytti tytöltä. Sit se opettaja rupesi huutamaan. Ja heräsin. Ja nukahdin. Ja seikkailin pitkin Hansan Kultataloa. Sitä uudistettua.

Sunnuntaina on taas saman asunnon näyttö, josta ollaan tehty tarjous. Ei kelvannut. Ehkä kohta rupeaa kelpaamaan... tai sitten ei. Toivottavasti rupeaisi. Haluan pois täältä. Haluan omaan kämppään. Edelleen.

Näin eilen Dimmun, se oli todella hellyydenkipeä. Sylissä se ei kyllä pysy edelleenkään, mutta silitettävänä se sentään jaksoi olla suorastaan hämmentävän kauan. Se on kiva kissa :3

Eilen ahdisti, kun piti tehdä äikän kirjallisuusessee. Mutta ei se ollutkaan niin paha. Nyt ei ahdista, oon hyvällä mielellä. Lääke- ja terapiatasapaino ovat nyt kunnossa, luulisin. Ainakin siltä vaikuttaisi.

Ilo

On hyvä olla. Italialaiset lähtivät juuri äskettäin, oli kyllä ihan kivaa että olivat täällä, olivat mukavia tyttöjä.

Käytiin eilen Turun linnassa Jonin kanssa, aluksi se vähän vastusteli, mutta kyllä sekin rupesi viihtymään kun päästiin lapsi- ja turistilaumoista eroon. Siellä sitten seikkailtiin ja etsittiin kaiken maailman Silent Hill -viittauksia. Kyllä, vähän kuumotti kun mentiin pienessä portaikossa, josko se ovi nyt kolahtaisi kiinni ja otherworld oliskin oikean maailman tilalla. Onneksi ei tapahtunut mitään. Sattumalta siellä oli avattu samana päivänä pelinäyttely, joka nosti käynnin pisteitä Jonin silmissä ihan mielettömästi (ja kyllä munkin) - saihan siellä pelata Atarin klassikkopelejä. Aika pikselimössöä, myönnettäköön.

Huomenna on hyvinvointipävä ja taidepäivä, tutorina joudun leikittämään ihmisiä, mutta aattelin ottaa loppupäivän sitten vapaaksi. Mikään taidepäivän ohjelmasta kun ei tuntunut kiinnostavalta. Tänään pitäisi vaihtaa kesärenkaat ja sitten voisin lähteä taas Jonille.

Olen huomannut, että olen nykyisin onnellinen. En ehkä semmoinen superonnellinen koko ajan, vaan silleen miten normaalit ihmiset ovat. En ole ollut oikein ahdistunut ollenkaan. Jonikin kommentoi, että oon ollut iloinen koko ajan. Ja se on tietenkin hyvä juttu. Kyllä mä tykkään olla iloinen. Elämä on mukavaa.

Ostin eilen uuden levyn, Cause for Effectin 0+1=01:n, suomalaista jazzgrindiä. Tykkään kovin.




Edit:// Tajusin äsken (taas), että me ollaan Jonin kanssa ihan hirveitä nörttejä. Mutta väliäkö hällä!

Kieppi

Kipeänä. Taas. Hauskaa...

En ole pahasti kipeä, kurkku sattuu, pää kipeä, eli normaali flunssa. Taitaa olla sama tauti, mikä Jonilla on. Nyt se on luonnollisestikin mulla.

Vuosipäivä oli ihana, vaikka jouduttiinkin kuskaamaan erinäisiä ihmisiä eri puolille. Saatiin olla kahdestaan, syödä hyvin ja yksinkertaisesti nauttia. Ahdistus kävi kääntymässä, mutta se lähti nopeasti pois. Saimme siis nauttia hyvästä mielialasta myös.

Oli kiva päivä <3

Vuosi. Elämäni paras vuosi. Ja koska sama henkilö on edelleen kanssani, elämä varmaan paranee vielä entisestään.

<3

Ilopilleri

Oon tänäänkin ollut iloinen. Oon ollut käytännössä koko viikon iloinen, jos ei lasketa ahdistunutta perjantaita. Ehkä tästä alkaa onnellisuus... ehkä Seronil vaikuttaa positiivisesti ja terapia auttaa ja kaikki on hyvin ja olen iloinen. Niin iloinen.

Suorastaan hämmentävää olla ei-ahdistunut. Eikä masennakaan. Todella outoa. Olen niin tottunut olemaan surullinen tai ahdistunut, mutta nyt en ole. Toisaalta, pelottaa, että tästä seuraa joku romahdus. Että yhtäkkiä olen taas todella ahdistunut ja masentunut. Mutta, ajattelen niin, että kannattaa uskoa tämän hyvän olon kestävyyteen. Jos vain itken ja pelkään, että rupeaa ahdistamaan, niin sitten todellakin rupeaa ahdistamaan. Ja mähän olen nyt päättänyt, että ei ahdista. Ei ole mitään syytä olla ahdistunut tai masentunut. Olen iloinen. Ja olen iloinen siitä, että olen iloinen.

Olen myös ylpeä itsestäni. En halua vahingoittaa itseäni. Haluan elää. Uskon, että tulevaisuudessa on jotakin. Kun katson peiliin, näen siellä kauniin ihmisen. Kauniin. En olisi koskaan uskonut, että näkisin itseni kauniina. Ihmettelin eilen Jonille, että musta tuntuu kauniilta. "Sen oot näkönenkin", se vastasi. Ehkä kauniista olosta tulee kaunis ulkonäkö... koska näen sen mitä aivoni haluavat nähdä. Ja nyt ne haluavat nähdä iloisen maailman. Ja iloisen minän.

Hilpeänä

Ihan oikeasti, eilen illalla koin järkyttävän onnentunteen. Olin ihan älyttömän iloinen. Ja olen itse asiassa vieläkin. Edes Seronilin aiheuttama ahdistus ei saa minua surulliseksi. Välillä tunnun suorastaan maaniselta... mutta ei mulla pitäis olla mitään maniaa. Eli se on vain normaalia iloa.

On niin kivaa olla onnellinen!

Periaatteessa vois tehdä taas jotakin pientä listaa mistä oon onnellinen...

1. Joni - reilun viikon päästä ollaan seurusteltu vuosi. Mieliongelmista huolimatta on ollut paras vuosi elämässäni. Oon löytänyt rakkaan ihmisen <3 Ja nyt kun rupean parantumaan, niin elämästä tulee vielä parempaa. Joni on yksi syy miksi haluan parantua, en löytäisi ehkä motivaatiota vain itsestäni. Ajattelen aika paljon muita...
Mutta niin, Joni, jos käyt vierailevana lukijana täällä, niin olet rakas <3 (Ja ilmoita jos näet tämän toivotuksen!)

2. Kaverit - oon huomannut, että oon oikeasti saanut kavereita koulussa. Tänäänkin enkun puhekurssilla oli ihan mielettömän hauskaa, kun heitettiin kaveriporukassa huonoa läppää. Meillä ei vain ole hyvää läppää. Tai on se oikeasti hyvää, muiden mielestä huonoa. Aika rajua.. vauvavitsit ovat arkipäivää.

3. Pepsi Max - addiktio. Mun puolesta kaikki muut limsat vois hävittää maailmasta. Mulle riittää tämä. Oon tänäänkin juonut ehkä melkein litran... Jostakin syystä hampaat on silti kunnossa. Varmaan siksi, että käytän niin paljon ksylitolia, joka onkin toinen riippuvuuteni.

4. Musiikki - hetkonen, menikö Pepsi musan edelle? Outoa... No, olkoon tää nyt tässä, vaikka oikeasti tää varmaan kuuluis Pepsiä ennen. (No todellakin kuuluisi! Miksen sitten siirrä tätä? Haluan pitää tämän spontaanina ja päiväkirjamaisena, siksi.) Musiikki on todella tärkeää mulle, kuuntelen sitä aika paljon ja aika monenlaista. Bändilista löytyy blogin sivusta, jos jotakuta kiinnostaa tietää, millaista musaa kuuntelen. Ja harrastuksena musa on myös kiva.

5. Lääkkeet - joo, oon mä niistäkin iloinen. Melatoniini auttaa nukkumaan, Seronil pitää mielialaa normaalilla tasolla ja e-pillerit, no, tekevät mitä e-pillerit tekevät. Oon iloinen.

6. Fysiikka - oppiaine josta tykkään. Sähkö ei kyllä ole aiheista kaikkein kivoin, mutta ehkä mä selviän. Ja enkun puhekurssikin on kyllä kiva.

PienetMeluisatSienet, osa 3

Buranaa, Pepsi Maxia ja suklaata kuluu aika paljon... hyvin paljon suorastaan. Pää on tosi kipeä, tänäänkin on pitänyt ottaa se 1200mg Buranaa. Se on paljon näin pienelle ihmiselle... eipäs ole, tai sitten olen vain hyvin tottunut siihen, mulle tommonen määrä Buranaa ei tunnu oikeastaan missään, korkeintaan siinä, että ei ole kipua.

En selviäisi ilman suklaata. Ja Pepsiä. Juon sitä tälläkin hetkellä. Oon nukkunut noin kymmenen tuntia, mutta silti väsyttää kovasti. Pitäis taas jossakin vaiheessa mennä kaupungille, täytyy ostaa Jonille synttärilahja.



Mulla on taas kerran halipula... Ehkä saan tänään haleja <3

Joni löysi mulle uuden kuunneltavan bändin, ranskalaista avant-garde metallia. Jee :3 Sekin bändi on soittanut ennen bläkkistä...

Kärlek

Oh, olen onnellinen. Miksi? Ajattelin vain kaikkea hyvää mitä mulla on. Unohdin kerrankin kaikki huonot asiat ja keskityin niihin hyviin. Ja ai että tunnen oloni hyväksi.

Todellakin, oltiin tänään isän kanssa tyhjentämässä fammun ja faffan asuntoa, sieltä löytyi mulle ja Jonille lakanoita, pyyhkeitä, viltti ja tarjottimia. Meidän ei tarvitse ostaa käytännössä mitään kun muutetaan omaan kämppään.

Ajoin myös tänään kaupunkiin ja takaisin. Ajaminen on ihanan rentouttavaa. Sinänsä hassua, että se rentouttaa, sillä siinähän on kuolemanvaarassa käytännössä koko ajan. Outoa. Silti rentouttavaa. Eikä mun tarvitse edes tuntea kauhean huonoa omatuntoa, sillä ajan etanoliautolla :3 (Saab <3)

Niin, mitä kaikkea hyvää mulla on?

1. Joni <3
2. Kukaan ei vihaa mua ja on kavereita
3. Pehmolelut
4. Pepsi Max
5. Mukava koulu
6. Musiikki

..kyllä niitä asioita on varmaan enemmänkin. Noi tuli nyt ekana mieleen. Joskus on silti paha olo. Jotenkin pitäisi päästä sen yli ja ajatella, että hei, kaikki on hyvin.

 

On kyllä aika raskasta saada kuulla kotona, että mun pitäis olla onnellinen. Mä en saisi olla surullinen. On tosi inhottavaa kuulla se omilta vanhemmilta. Ilmeisesti en osaa tuntea oikein... Olenko angstannut tästä ennenkin?

Oih, jos saisin halata sitä yhtä rakasta, jonka nimen olen maininnut täällä jo muutaman kerran.... <3

Ja anteeksi, jos sain jonkun tuntemaan itsensä huonoksi listaamalla kaikkia hyviä asioita, joita mulla on.

So, so you think you can tell Heaven from Hell,
blue skies from pain.
Can you tell a green field from a cold steel rail?
A smile from a veil?
Do you think you can tell?
 

And did they get you to trade your heroes for ghosts?
Hot ashes for trees?
Hot air for a cool breeze?
Cold comfort for change?
And did you exchange a walk on part in the war for a lead role in a cage?
 

How I wish, how I wish you were here.
We're just two lost souls swimming in a fish bowl, year after year,
Running over the same old ground.
What have you found? The same old fears.
Wish you were here.

- Roger Waters