Ahdistuspallero XXVI

Olen tylsistynyt. Ja se ahdistaa. Tekemättömyys. En jaksa tehdä mitään. Ja samalla valitan tylsyyttä. Loogista...

Oon ollut hyvällä mielellä, kylläkin vähän väsynyt. Oikeastaan todella väsynyt. Heräsin noin puoli minuuttia ennen herätyskellon soittoa, luulin, että on sunnuntai. Se tuskan määrä, kun tajusin aamun olevankin maanantain alku, oli musertavan suuri. Skippasin puolet äikästä, kemian ja enkun tunnit kokonaan. Olin lääkärissä, suusairauksien polilla. Purenta on niin paha, että sen voi korjata vain leikkauksella. Tai no, ei paha, mutta luustollisista jutuista johtuva. Mulla on syksyyn asti aikaa miettiä haluanko leikkaukseen ja oikomishoitoon... en ainkaaan tällä hetkellä. Koko prosessi kestää sen neljä vuotta, kaupan päälle saisin kolme titaanilevyä kasvoihin. Luiden tilalle. Kuulostaa hurjalta.



Olen surullinen. En tiedä miksi. Miten saisin surun pois?

Suru, kuuntele. Lähde pois, ota kaverisi ahdistus mukaan. Menkää yhdessä maailmanympärysmatkalle. Voitte olla siellä vaikka kuinka pitkään. Ostakaa talo Tongosta. Jääkää sinne asumaan. Älkää tulko enää takaisin. Jooko? Haluaisin olla onnellinen. Onnellinen. Onnellinen.

Miksi on niin vaikeaa olla onnellinen, vaikka onkin onnellinen...

Haluan lukea Dragonlancea. Mulla olis Legends trilogy yläkerrassa, mutta haluan lukea sitä oikeata, alkuperäistä trilogiaa... Itse asiassa, mullahan on Dragons of Autumn Twilight kirjahyllyssä. Tarvitsen high fantasy -pärinöitä. Sla-Mori, Raistlin, Krynn, Tas, Viimeisen kodin kievari... äää, kaipaan fantasiamaailmaan ;_____; Ja mitä mä tässä oikeasti valitan, mulla on yksi Matthew Stoverin fantsukirja (Test of Metal), WoW-kirjallisuutta (Stormrage kesken, aloittamatta The Shattering ja Night of the Dragon). Ja sit mulla olis Det osynliga barnet. Joo, en lue suomeksi tällä hetkellä yhtäkään kirjaa. Death Note 12 oli myös englanniksi...

Fantasiapärinöitä... tarvitsen niitä...

"Sla-Mori the one known only by Him
To august realms, the sorcery within
If you hear the call of arcane lore,
Your world shall rest on Earth no more
A maiden elf calling with her cunning song
"Meet me at the Inn of Last Home"
Heartborne will find the way!"

- Tuomas Holopainen

PienetMeluisatSienet, osa 4

Neljä päivää kestävä migreeni. Tosi jees.. joo, kaipa noi e-pillerit sopii migreeni-ihmisille... Millaiset sitten semmoiset ei-sopivat oikein ovat? Uh, varmaan kamalia.

Suklaata... ei itse asiassa tee hirvittävästi mieli. Yllättävää. Johtuu ehkä siitä, että söin karkkia. Syön ihan hirveästi karkkia. Siltikään en ilmeisesti liho, ainakaan merkittävästi... Hyvä juttu, kait? En kyllä saa luovuttaa verta. Tyhmää. Haluaisin, mutta olen liian kevyt. Toisaalta, en haluaisi lihoa. Olisin muuten liian painava. En rupea laihduttamaan, muuten olisin varmaankin syömishäiriöinenkin. En halua enää yhtään uusia sairauksia. Se riittää, että syö kahta (plus yhtä) lääkettä päivässä.

Mahaan sattuu. Kipu siirtyi päästä sinne. Haluan Pepsiä! Juon sitä ihan hirveästi, pitäisi vähentää... mutta addiktio on addiktio. Inhottavaa.

Kaipa kaikilla on oltava joku pahe. En polta, en juo, itsetuhoisuudestakin olen päässyt yli (oli muuten vaikeaa, mutta nyt en ole naarmuttanut itseäni enää ollenkaan), WoWista en ole koskaan ollut riippuvainen oikeasti, eli jäljellä on kaikkien light-limsojen valtias, Pepsi Max. Siinä on oikeasti jotakin addiktoivaa... kofeiinia, tietty, mutta jotakin muuta. Makeutusaine varmaankin, koska tavallisesta Pepsistä en saa samanlaisia kiksejä.

Ja nyt sorruin. Kävin ottamassa unilääkkeen yläkerrassa, samalla mukaan tarttui juuri tuota addiktoivaa ainetta. Ja kyllä, kofeiinipitoista! Looginen on riippuvainen mieli...

Huomenna pitäisi alkaa Silent Hill Homecoming. Kolmonen tuskailtiin loppuun loppujen lopuksi hyvin onnistuneesti. Oli se pelottava. Ehkä Homecoming ei ole niin pelottava... ja sitten vielä Downpour... Ehkä ne eivät ole pelottavia...

Sitten kun on yhteinen kämppä, niin hommaan kaikki trophyt niihin Silent Hilleihin mihin pystyy. Ja ykköseen ufolopetuksen. Sitten oon tyytyväinen. ...jos joskus uskallan pelata sitä ykköstä. Joni ilmoitti pysyvänsä kaukana, hän ei siihen peliin enää koske. Kyllä, se oli pelottava.



Rakastan pelejä. Kotona (vielä nyt kun asun täällä) pelailen tietokoneella, mutta olen oppinut tykästymään pleikkariin, Joni tutustutti mut siihen. Mitä väkivaltaisempi peli, sen parempi. Mortal Kombat ja God of War näin esimerkkeinä, myös Tekken, Soul Calibur, Assasin's Creed ja Silent Hillit ovat suosikkejani. No, kaikki noista ei ole kauhean väkivaltaisia, mutta hienoja pelejä silti. Ja World of Warcraft. Olen niin musertunut, että koulun ja sosiaalisen elämän takia en ehdi pelaamaan sitä.. se vie niin tuhottomasti aikaa. Haluan takaisin WoW-maailmaan!

Pieni palleroinen

Kaikkien kannattaa muistaa tuon kuvan ohje. Jotkut ihmiset ovat siilejä. Vaikuttavat piikikkäiltä ja ilkeiltä, mutta ehkä ne eivät sitten olekaan. Tai ehkä ne vaikuttavat pelokkailta ja itseensä käpertyviltä.

Halaaminen on kivaa :3

Kyllä, olen halipulainen. Joni lähetti koneen kautta virtuaalihaleja, mutta ei se ole sama kun oikea hali. En nähnyt sitä tänään kun olin kipeä. En näe ehkä huomennakaan jos en pääse kouluun... Miksei voida asua jo yhdessä? Tai miksen voisi asua vähän lähempänä kaupunkia, jotta se voisi tulla käymään....