Mindfuck

En ole tainnut tänne hehkuttaa, että japanin alkeet 1 -kurssin kokeesta tuli pisteitä 55,5/60. Tuntuu voittajalta, mutta samanlaisesti harmittaa, että jos olisin osannut adjektiivien taivutusta (japanissa adjektiivit taipuvat myönteisessä ja kielteisessä, ja aikamuodoissa (kahdessa sellaisessa). Mutta lähes täydellisesti meni.

Keskittyminen kirjoittamiseen on vaikeaa, taustalla tulee Pikku Kakkonen, enkä tiedä, olenko muuttunut vanhaksi, vai onko lastenohjelmat muuttuneet huonommiksi, sillä tämä on kamalaa mindrapea. Ehkä olen vain vanha.
Lisäksi noi hahmot ovat rumia.

Kuumuus on kamalaa.

Kanakanakana

Mietin vaihtoehtoja polkupyörän ja bussin välillä. En jaksaisi lähteä pyöräilemään, mutta bussimatkustaminen on blääh. Toisaalta, olen maksanut kolmekymppiä kuukauden kortista, niin voisihan sitä vähän käyttääkin. Pyöräilen kuitenkin yliopistolle tänään japania oppimaan. Opettaja on mukava, kurssi tuntuu hyvältä. Sinne mahtuisi 30 ihmistä, mutta mukana on vain 15. Viime vuonna kurssi oli täynnä. Suosio tippuu nopeasti.

Täytyy muistaa mikä pääte tekee kansallisuuden (じん), ja miten kirjoitetaan ensimmäinen kanarivi. No, sen muistan, olen osannut sen jo iät ja ajat. Tehtäviä on vielä tekemättä, teen ne terapian jälkeen.

Kello soi kahdeksalta, ennen kuin tajusin, että miksi se soi, mietin "miksi ihmeessä olen laittanut kellon näin aikaisin soimaan, voisin torkuttaa vielä kaksi tuntia". Työasiat ovat ihan sekaisin, teen ehkä yhden vuoron tällä viikolla. Palkka tulee ensi viikolla, odotan sitä innolla, sillä sitten on viimeinkin rahaa ostaa jotakin ylimääräistä.

Fukuroo!!!

Lauantai. Heräsin tässä ihan äskettäin, nyt on tee hautumassa (tällä kertaa Yogi-teen suklaavariaatio, suosittelen sitäkin) ja kohta pitäisi valmistautua ihmisten ilmoille ruokakaupan muodossa. Jonin mukaan kännykän ajastin pitää häiriintynyttä ääntä.

Tokion-paketti saapui myös, mukanaan suklaata (tykkäsin viherä tee -suklaasta, Joni ei, sillä se on "teen makuista, eli mautonta"), todella hyviä, kovia hedelmäkarkkeja ja aivan supersöpö pöllökännykkäkoru. Nyt se on puhelimessani, ja sattumalta(?) lappuja töissäkin on ruvennut tulemaan. En ole taikauskoinen, mutta tuntuu siltä, että jos olisin, niin uskoisin, että nämä pöllöt, jotka kännykässäni roikkuvat kulkusen kanssa, tuovat onnea.

Eipä mulla muuta. Elämä on ollut tylsää, olen opiskellut kanjeja ja ollut töissä. Välillä tullut pelattua ja oltua terapiassa. Mitään jännää ei ole tapahtunut, mielialakin on vain paikallaan.

Olen miettinyt vaihto-opiskelua Japanissa, se kun on mahdollista AMK:ssa, varsinkin kun opiskelee tietotekniikkaa. Mutta kysymys kuuluukin, pärjäänkö mahdollisesti vuoden yksin? En tiedä kuinka pitkiä aikoja siellä ollaan, ehkä puoli vuotta, se voisi olla sopivampi. Sitten ei ikävä yltyisi niin pahaksi.

Muunraito densetsu

Enää yksi koe jäljellä.
Yksi.
Ett.
One.
一 （ひと）

Kemia. Sen jälkeen ei ole opiskeltavaa. Loistavaa, jee ja jippii.

Maanantaina kaksi työhaastattelua. Ehkä saankin jonkun työpaikan itselleni, mikä on tietenkin mukavaa.

Olen sairastunut (siis alkuperäisten lisäksi), olo on väsynyt, päätä särkee (joo, tähän mennessä kuulostaa aika normipäivältä), kurkku on kipeä ja kaikin puolin flunssainen olo. Paleleekin vähän. Ja terapiaan täytyisi lähteä. Ei jaksaisi. En ole kyllä mitään hyödyllistä tässä enää muutenkaan tehnyt, vaikka piti lukea.

Olen juonut litrakaupalla lakritsiteetä, ostin tänään myös minttu-lakritsiteetä. Taisin kyllä hauduttaa sitä liian kauan (lakritsiteessä ongelmaa ei ole), sillä minttu oli vähän liian läpitunkevaa.

Ottakaa Sailor Moonia:

ライフ

Hyvä juttu on kyllä se, että on kivoja kavereita.

Terveisiä siis Japaniin, valitettavasti kukaan teistä ei lue tätä. 

ps. kuvat mangasta Life, suosittelen. 

"Then the piano lid comes down and breaks his fucking fingers. It's a mircale!"

Huomenna on ruotsin yo-koe. Kuuntelusta 69/90, onkohan se hyvin? Kyseessä on siis A-ruotsi, lång lärokurs ja niin päin pois. Pelottaa.

Miksi Japani-Suomi -posti kulkee niin paljon nopeammin kuin Suomen sisäinen posti? Paketti oli perillä jo tiistaina (mikä tietenkin on hyvä juttu), kun taasen Suomesta hommattuja juttuja saa sitten odottaa miljoonan jonnen voimalla.

Toshi, 43-vuotias japanilainen joka asuu koiransa kanssa, lupasi tarjota mulle ja kaverilleni sushia, jos joskus tulemme käymään Japanissa. Katolle, 19-vuotiaalle japanilaiselle, joka haluaa tulla Suomeen, lupasin, että hän saa nukkua lattiallamme jos tulee vierailemaan Turkuun. Tamura on ehkä lähettänyt paketin Tokiosta, mutta en tiedä onko se perillä, koska en ole ollut kotona. Tänään pääsemme takaisin kotiin, Dimmua tulee kyllä ikävä.
Taidan olla sosiaalisessa mielessä vähän säälittävä, kun mulla on tasan yksi suomalainen ystävä ja loput ovatkin japanilaisia sähköpostikavereita. Mutta, mulle se on kyllä ihan ookoo, ei siinä mitään.

Unohdusten sarja jatkuu, unohdin käydä lunastamassa uusimman God of Warin ennakkotilauksen GameStopista. No, ostettiin peli halvemmalla Huuto.netistä, mutta viisi euroa meni hukkaan sitten vain GameStopin tukemiseen.

Ja Dimmu tuli dataamaan kanssani, ja jollakin tavalla tajusi, miten pyyhkiä teksti pois(!). Niin, olin siis kirjoittamassa, että yritin siirtää sitä pois, ja hän sitten näykkäisi. Ehkä hellästi, en tiedä. Oli miten oli, sitä silti tulee ikävä.

Lampaita ja palikoita

Tänään Ni no Kunia pelatessani päätin aloittaa myös sivuprojektin, Catherinen, jotta voisin rentoutua kun Ni no Kuni muuttuu liian rasittavaksi. Mutta ei, Catherine hipoo vaikeusasteellaan liian likeellä, nyt on kaksi hyvää mutta vaikeaa peliä. Mokomat japanilaiset!

Ja iloisia uutisia, tänä vuonna on erinäisten lähteiden mukaan tulossa kaksi Ghibliä, Hayao Miyazakilta ja Isao Takahatalta. Eli oon taas ihan pärinöissä :3
Mutta ajatellessani ko. ohjaajien ikää, niin tulee suru, jos he aikovat jäädä eläkkeelle... Erityisesti Hayaota tulisi ikävä, vaikka onneksi hänen poikansa Goro osaa myös hommat.

Lähetin Tamuralle, eräälle japanilaiselle, paketin Suomesta, suklaata, salmiakkia ja muuta mukavaa. Toivon, että se saapuisi pian perille. Ja sitten saan japanista paketin, missä pitäisi olla ainakin viherä tee -suklaata.

Oli aika japanilaisaiheinen teksti. Valitan, mutta 日本 sattuu vain olemaan se maa, joka päässä eniten pyörii.

Viisi pientä ankkaa lähti leikkimään

Olen niin tottunut siihen, että sähköposti pursuilee nousevan auringon maasta tulevia viestejä, joten olo on suorastaan tyhjä, kun olen saanut tasan kaksi sähköpostia tänään. Eilen ei tainnut tulla yhtään.
Ei kai tämä ihmeellistä ole, mutta kun tämmöinen forever alone joskus saa jotakin ihmiskontakteja, niin niihinhän tarttuu kuin hukkuva pelastajaan... jolloin molemmat hukkuvat.

Päänsärky oli heräämisestä (tapahtui klo 14.00) aina iltaan asti kova, otin Buranan ja tappelin Ni no Kunissa (ja otin hienosti turpaan, josta johtui ragequit), ja siitä päänsärky helpotti. Lahjoin Jonin käymään Pepsi-ostoksilla, ja nyt jääkaapissa on taas ihanaa Maxia. Huomenna tietenkin ostetaan lisää.
Riippuvainen mikä riippuvainen. Ei haittaa vaikka kuolisin syöpään, Pepsi Max on sen arvoista.

Ehkä nyt voisi katsoa Lifen loppuun...

"They look like monsters to you?"

Olen piirtänyt. Pitäisi opiskella, mutta olen piirtänyt, derpannut, viettänyt aikaa Simpsoneiden parissa ja lähtenyt masokistimatkalle Silent Hilliin jälleen kerran. Ja vaikka otsikosta voisi luulla, että matkaa teen Heatherin seurassa, niin ei, kyseessä on SH2, James ja vanha kunnon 三角頭, eli Jonin sanoin "pyramiidipääppi", eli Pyramid Head. Eli kauhua luvassa.

Söin tänään vegehampparin koska isä maksoi, se oli hyvää mutta kovin suolaista, sillä samalla kun vietettiin hauskaa keskiviikkoiltaa Jonin kanssa kaupassa, rupesi kovasti janottamaan. Ja Pepsikin oli vielä lämmintä, kun päästiin kotiin, niin appelsiinimehua naamariin. On muuten typerä sanonta. Anteeksi.

Eikä edelleenkään ole mitään fiksua sanottavaa. Yritin tivata Satorulta japaninkielisiä kirosanoja, mutta tyyppi ei ymmärtänyt käsitettä. Joko ystäväiselläni on huono englannintaito (niin kuin onkin) tai japanilaiset eivät kiroile. Tai ainakaan sitä ei myönnetä.

Ja ostettiin Catherine Huuto.netistä. Kivaa päästä pelaamaan vähän "erilaista" peliä (sitten kun se joskus saapuu perille... pitäisi ehkä maksaakin se), tulee ihan hipster-olo. Jeepi.

Mun lohikäärme

Promarker-lauma kasvoi tänään norsunluulla, sillä kiitokseksi raahamistani säkillisistä euroja Suomalainen kirjakauppa päätti muistaa viiden euron etusetelillä. Siitä sitten yksi Promarker ja yksi 4B-kynä, hintaa 5,60€. Olinkin jo kaipaillut jotain valkoista tussia, ihan sävyttämiseen mutta myös siihen, että jos haluaisi, että valkoisessa kuitenkin olisi jokin väri, eikä pelkkä tyhjä paperi.

Huomenna olisi tarkoitus mennä lounastamaan vanhempien (ja Jonin) kanssa, mikäs siinä, kyllähän kunnon ravintolaruoka kelpaa. Kelpaa kotiruokakin, varsinkin jos ei tarvitse itse tehdä. Eipä tarvinnut tänäänkään, kiitos Jonin, joka oli tekemässä ruokaa kun tulin terapiasta.

Olen nykyisin tekemisissä enemmän japanilaisten kanssa kuin suomalaisten, eikä se haittaa ollenkaan. Yksi kaveri vihjaili, että voisi lähettää japanilaisia karkkeja ja suklaata tänne :3 Lupasin lähettää sille suomalaisia. Eli salmiakkisuklaata, Fazerin karkkeja ja ehkä jotakin vielä. Täytynee ehkä hieman sopia.

Haluan Grave of the Fireflies -kirjan (sen japanilaisen), mutta sitä ei löydy edelleenkään mistään.

Lun&Lun?

Nyt tämän jälkeen sitten matikkaa.

...on muuten hienot kiipparit.

[clichétouché]

Yhtäkkiä tänne on ilmestynyt lisää lukijoita, hämmennykseni on kohtalainen. Mutta こんにちは (konnichiwa, opetan kaikki lukemaan hiraganaa!) vaan kaikille ^^

Silent Hill Origins on hieno, oikea Silent Hill, vaikkei olekaan Team Silentin tekemä. Joskus vaan käy niin, että alkuperäisesti japsien tekemä on hyvä myös vaikka jenkit/jotkut muut länsimaalaiset ovat siihen koskeneet. Yleensä niin ei käy. Mutta hyvä se on kuitenkin. Ja Ni no Kuni on edelleen ihan käsittämättömän vaikea, kiitos vaan Namco!

Kesällä tulee uusi Ghibli, toivon todella että se
1. tulee Suomen elokuvateattereihin
2. on elokuvateattereissa japaniksi.
En kestä suomenkielisiä dubbauksia Ghibleissä... enkä kyllä oikein missään muussakaan, Pokémon on poikkeus. Ja Muumit.

Kuunnelkaa huviksenne Hopeanuolen (englanniksi Silver Fang, japaniksi 銀牙 -流れ星 銀 eli Ginga: Nagareboshi Gin) tunnari. On hieno biisi.

Ja tänään on vasta keskiviikko, vaikka tuntuu viikonlopulta. Oon aika hilpeänä. Pitäis täyttää Kelan psykoterapiahakemus... mutta sen ehtii huomennakin!

Hakaneula vielä kerran

Ahdistusahdistusahdistusahdistus.

しくじり。いけない。

きるきるきるきるきるきる。。。

すみません。

Why do fireflies have to die so soon?



ありがとう。

Requiescat in pace

Ei enää WoW-lehteä. Taidan olla jollakin tasolla säälittävä ihminen kun lähes itken jonkin lehden perään, mutta WoW-lehti on hyvä lehti.. Oli... on... Samalla on kurja olo, kun tietää miten kovin haluaisi palata Warcraftin maailmaan, mutta rahatilanne ei salli. Ja silti niin monet lähtevät siitä maailmasta, korvaten sen ensimmäisen persoonan ampumapeleillä tai jollakin vielä pahemmalla... (hrr, sosiaalinen elämä?).

Hain töitä Vegemestasta, saa nähdä vastaavatko ne ensi viikolla sähköpostiin. Olisi kiva saada töitä, mutta tietty se "kiitos mutta ei" on aika paljon todennäköisempi vaihtoehto.

Päätä on särkenyt koko päivän, aamupalaksi Buranaa 1200mg, iltapalaksi vielä yksi kuussatanen. Ja edelleen tuntuu ikävältä.

Muutenkin on nyt taas ikävä olo, masentaa ja väsyttää ja ahdistaa. Keskiviikkona on äidinkielen preli, tekstitaidon vastaus, enkä todellakaan haluaisi osallistua, sillä olen uskomattoman huono tekstitaidossa. Esseissä pärjään, mutta tekstitaito ei vain suju.



たちむかえ　じぶん　より　おおきな　もの　に
Challenge the things that are greater than yourself.

失礼します。

Voisin harjoitella pianoläksyjä, tai selloläksyjä, tai tehdä oikeita koululäksyjä, mutta istunkin koneella ja kuuntelen erästä visual kei -bändiä (己龍). Hyvää musaa, kerrankin löytyy jotakin hyvää japanilaista, joka ei ole sitä samaa emorockia niin kuin lähes kaikki japanilaiset bändit... lähinnä harmittaa se, että ton bändin levyjä ei saa mistään. Ei siis mistään. Jos joku tietää, mistä voisin löytää Kiryun levyjä, niin olisi kiva että infoisitte.



Durr. Kysely ylänurkassa.

無

Ei yksinkertaisesti mitään tekemistä. Ei sitten yhtikäs mitään. Tyhjyyttä. Ei-mitään. Ei-olevaista. Tässähän voisi ryhtyä filosofiksi. Kaikki mikä on olevaista ja ei-olevaista on olemassa ja niin päin pois... Mistä tiedän että olen olemassa? Mitä jos olenkin vain joku oma hallusinaatio, jota ei olekaan. 

Mitä jos olenkin vain しにがみ(shinigami) , Joni on löytänyt jostakin Death Noten ja nyt näkee mut. Mutta enkös tietäisi itse jos olisin kuoleman jumala? Luulisi ainakin että tietäisin. Mutta... jos kaikki onkin vain illuusiota. Yhtä suurta huijausta. En tiedä. Olen ehkä aika sekaisin. Tai niin olenkin. Haluaisin vain unohtaa itseni johonkin, mutta en voi.

Elämän realiteetit odottavat liian kovina oven ulkopuolella. Valitettavasti osa niistä tuli oven sisäpuolelle, eli kotiin, turvapaikkaan. Kelalta selvityspyyntö. Asumislisästä. En ilmeisesti ollut täyttänyt hakemusta tarpeeksi oikein. Tai en ollenkaan oikein. Pahus.

Kuinka monta kertaa olenkaan toivonut, että olisin jedi. Silloin ei olisi tällaisia ongelmia, jedihän ei omista mitään ja aina tietää (ainakin suurin piirtein) mitä tehdä. Pääsisi pois näistä yhteiskunnan ongelmista. Jedit ovat ratkaisu. Hyvikset, sankarit.

Ahdistus. Pelko. Inho. 

Kaikkea tätä tyhjyys aiheuttaa. En ole tarpeeksi hyvä. Olen huomannut sen taas viime aikoina. En ole tarpeeksi hyvä ihmisille. Olen huono. Muut ovat parempia. Ainakin suurin osa tuntuu ajattelevan tällä tavoin. En kelpaa kenellekään. Miksi? Sitä en ymmärrä. Olen vain liian... erilainen. En siinä hyvässä mielessä, kuten eräät ovat erilaisia, koska pukeutuvat erilaisesti kuin muut ja korostavat erilaisuuttaan. Itse olen huonolla tavalla erilainen. Epänormaali. Outo.

Joskus toivoisin olevani normaali. Toivoisin, että pitäisin normaaleista asioista. Bilettämisestä, ihmisten kanssa oleilusta, Coldplaysta ja kaikesta muusta typerästä. Mutta sitten, juuri samalla hetkellä kun ajattelen näin, tajuan, etten todellakaan halua. Inhoan ryyppäämistä, ahdistun ihmisten seurassa, inhoan wannabe-erilaista pop-musiikkia enkä pidä Doctor Whosta. Haluan olla oma itseni.

Samalla mietin, miksi en kelpaa.

Tässähän on outoa se, että kelpaan kuitenkin joillekin. Mulla on muutamia (ilmeisesti oikeita) kavereita koulussa ja yksi kaveri joka ei ole koulussa. Ja Joni. Eli, en sittenkään ole yksin. Mutta yksinäisyyden tunne ei siltikään hellitä.

Haluaisin niin mieluusti pois tästä maailmasta. Sellaiseen maailmaan, johon kuuluisin. Kotona, täällä olen siinä maailmassa, mutta heti kun astun ulos ovesta, maailma muuttuu. En halua poistua täältä. Mutta se on pakko. Muuten on syrjäytynyt ja epänormaali. Epänormaali huonommalla tavalla kuin olen nyt.

Olen pettymys itse itselleni. On ihme, etten ole kuitenkaan kaikille. Olen niin sekaisin tällä hetkellä.

こんいち は！

Oli pakko testata tätä, miten koneella japanin kirjoittaminen onnistuu...

Mutta. Pääsin ajamaan pitkästä aikaa tänään, äiti tuli käymään ja saatiin lainata autoa, mentiin kauppaan. Tuntui hyvältä. Varsinkin siksi, että rupesi satamaan. Ei olisi kiva pyöräillä.

Ja nyt on syysloma! Voisi yrittää opiskella lisää hiraganoja, tavoite olisi, että kahdessa viikossa osaisi kaikki. Sen jälkeen on vuorossa katakanat. Ja sit kanjit. Pistin Huuto.netissä tilaukseen (suomalainen myyjä, mutta  tuotteet japanista ^^) lasten kanji-kirjan ja ninjaheijastimen, toivottavasti tulevat aika ripeästi. Kyllä, lasten kanji-kirja on tarkoitettu 6-vuotiaille japanilaisille, joten sopii hyvin tällaiselle aloittelijalle.

Jaksan edelleen haaveilla Tähtien Sodan blu-ray -boksista. Kunpa sen vain saisi jostakin halvalla...

Hirveästi ei ole ahdistanut. En nähnyt painajaisiakaan viime yönä. Hassua. Menin jopa nukkumaan yksin, Joni jäi pelaamaan. Nukahdin silti melko nopeasti, enkä sitten herännyt kun se tuli viereen.

Tänään Ghiblejä!

Cato Neimodia

Kylmä. Aamulla oli kylmä. Päivällä, no, ei ollut niin kylmä. Nyt on taas kylmä. En mennyt pianotunnille. Alustava flunssaolo, mutten myöskään jaksa.

Sain tänään kuulla, että eräät ihmiset, joita luulin kavereiksi, eivät taida ollakaan niin kavereita. Taitavat olla kateellisia, että asutaan Jonin kanssa kahdestaan... tai sitten mä olen vain niin kamala etten ansaitse kavereita. Tai no, ehkä ansaitsen jotakin kavereita, koska kuulin tämän jutun eräältä toiselta.

Väsyttää. Syysloma alkaa onneksi huomenna, eli torstaina on jo vapaapäivä. Paitsi tietty on terapia. Muuten ei mitään, voidaan olla kotona animepärinöissä.

Lievästi surullinen olo. Uupunut.
Eksynyt, ehkäpä.



Voisi jatkaa hiraganojen opettelua.

Ganbatte kudasai

Nörttiys on taas noussut uuteen potenssiin, miksi muuten istuisin koneella opettelemassa japania... Mutta oon oppinut jo kirjoittamaan muutaman hiraganan. Eli hyvin alkaa. Mutta muutama ei kyllä oikeasti riitä jos jotakin haluaa oikeasti ymmärtää, eli tämä nyt on lähinnä tämmöistä ajanvietettä. Jos sitä vaikka jonkun lauseen joskus oppisi kirjoittamaan.

Muttamutta. Varpaat ovat jäässä, en ole tehnyt yhtään mitään koko päivänä, olo on aika durr. Berserkiä katottiin yksi dvd, eli neljä jaksoa, myöhemmin illalla pitäisi kattoa Batman, ehkä se missä Jim Carrey on Riddler. Pom Poko olis kiva kattoa, mutta ehkä myöhemmin. Kyllä, jossakin vaiheessa alkaa taas Ghibli-pärinät, koska niin paljon näkemättömiä elokuvia!

Vanhempien pitäis tulla tässä kohtapuoliin käymään, hassua etteivät ole vielä tulleet.

Tylsää.