Onnistuminen, kerrankin

Olen hyväksytty Turun ammattikorkeakoulun tietotekniikan koulutusohjelmaan.

Olen iloinen.

Hampsteri

Oon onnellinen. Jonin äiti suhtautui muuttoon paremmin kuin osasimme kuvitellakaan.

Nyt on jo heinäkuu. Kuukausi. Noin kolmenkymmenen päivän päästä on oma asunto.

Euforia?

Kämppä. Asunto. Koti.

Miten yksi viesti voi olla niin tärkeä?

Moi, näyttää siltä että joudutte muuttamaan elokuun alkupuolella Nummen kaupunginosaan Turkuun. Terveisin tuleva vuokraisäntä.

Isä siis lähetti viestin, ajattelin aluksi, että nyt on käynyt jotakin huonosti, mutta ei. Asia on hyvä. Hieno. Niin onnellinen. Jos osaisin, heittäisin voltin. Tai edes kärrynpyörän. Mutten osaa.

Eilisen ahdistus on tiessään. Olen... toiveikas. Iloinen. Onnellinen.

Muutto on mahdollinen, tässä nyt lasketaan Jonin kanssa cd-levyjen määrää, riittääkö kolme Ikean levyhyllyä. Ei riitä, tarvitaan neljäs. Niin paljon levyjä...

Säästökuuri alkoi myös. Nyt ei osteta mitään. Ainakaan mitään turhaa. Rahaa tarvitaan asumiseen.

Söin tänään karamelliomenan. Keskiaikaisilta markkinoilta. Oli hyvää. Hämmentävän hyvää. Erityisesti se kuorrute siinä, sulaa karamellia ja paahdettuja (ja sokeroituja) manteleita ja jotakin muita vastaavia... varmasti aika epäterveellistä, mutta silti niin hyvää. Eikä se omenakaan pahaa ollut.

Nyt on kaikin puolin hämmentävä olo. En tiedä mitä ajattelisin. Oon onnellinen, mutta samaan aikaan pieni suru kolkuttelee päässä, mitä jos kaikki ei menekään niin kuin Strömsössä? Mutta, jokin vahvempi, järki varmaankin, toteaa, että kaikki menee tarpeeksi hyvin. Täydellisesti ei tarvitse mennä, mutta hyvin. Ja niin se menee. Tiedän sen.

Aion tehdä sen. Elää hyvin. Järkevästi. Ahdistus saa jäädä TÄHÄN.

En aio olla mitenkään masentunut tai ahdistunut sitten omassa kämpässä. Mulla ei ole mitään syytä, lääkkeet ja terapia on tasapainossa. Ja sitten vielä, jos saa kaksi kissaa... asiat ovat entistä paremmin. Tiedän, aivokemiat ovat ehkä vähän vinksallaan, mutta olen vahvempi kuin ne. Näytän itselleni, että olen onnellinen, koska olen oikeasti onnellinen. Ahdistus ja masennus, kaikki pelkkää illuusiota, joka estää näkemästä todellisuuden. Onnellisuuden. Olen onnellinen. Tiedän sen.

Siipirdium lentiusa

Tylsää. Taisin herättää Jonin vahingossa, lähetin sille viestiä kyselläkseni, onko se jo hereillä, vastauksena tuli tympääntyneen oloinen vastaus "heräsin just...". No, kohta voisi sinne päin ruveta lähtemään. Mitä ottaisi automusiikiksi? Brain Drill ja Nightwish, kanske? Vai Apocalyptica? Vai vai vai vai... äh, en tiedä. Metsatöll? Adamantra? Cradle of Filth? Jotakin pitäisi keksiä... Oopperan kummituksen soundtrack? Vai Sithin koston? Love Never Dies? Osaapas olla hankalaa...

Näin (taas) painajaisia. Matikan tunnilla oli sijainen, joka opettamisen sijasta näytti meille Nyan Catin eri versioita. Ja muistan, että se ahdisti mua. Joni oli siinä aika lähellä, se ragesi sitä (siinä unessa, siis). Yksi koululainen meni sitten lyömään sitä opettajaa ihan itku silmissä. Se kyllä näytti kahden meidän lukiolaisen sekoitukselta. Plus että se näytti tytöltä. Sit se opettaja rupesi huutamaan. Ja heräsin. Ja nukahdin. Ja seikkailin pitkin Hansan Kultataloa. Sitä uudistettua.

Sunnuntaina on taas saman asunnon näyttö, josta ollaan tehty tarjous. Ei kelvannut. Ehkä kohta rupeaa kelpaamaan... tai sitten ei. Toivottavasti rupeaisi. Haluan pois täältä. Haluan omaan kämppään. Edelleen.

Näin eilen Dimmun, se oli todella hellyydenkipeä. Sylissä se ei kyllä pysy edelleenkään, mutta silitettävänä se sentään jaksoi olla suorastaan hämmentävän kauan. Se on kiva kissa :3

Eilen ahdisti, kun piti tehdä äikän kirjallisuusessee. Mutta ei se ollutkaan niin paha. Nyt ei ahdista, oon hyvällä mielellä. Lääke- ja terapiatasapaino ovat nyt kunnossa, luulisin. Ainakin siltä vaikuttaisi.

Ilo

On hyvä olla. Italialaiset lähtivät juuri äskettäin, oli kyllä ihan kivaa että olivat täällä, olivat mukavia tyttöjä.

Käytiin eilen Turun linnassa Jonin kanssa, aluksi se vähän vastusteli, mutta kyllä sekin rupesi viihtymään kun päästiin lapsi- ja turistilaumoista eroon. Siellä sitten seikkailtiin ja etsittiin kaiken maailman Silent Hill -viittauksia. Kyllä, vähän kuumotti kun mentiin pienessä portaikossa, josko se ovi nyt kolahtaisi kiinni ja otherworld oliskin oikean maailman tilalla. Onneksi ei tapahtunut mitään. Sattumalta siellä oli avattu samana päivänä pelinäyttely, joka nosti käynnin pisteitä Jonin silmissä ihan mielettömästi (ja kyllä munkin) - saihan siellä pelata Atarin klassikkopelejä. Aika pikselimössöä, myönnettäköön.

Huomenna on hyvinvointipävä ja taidepäivä, tutorina joudun leikittämään ihmisiä, mutta aattelin ottaa loppupäivän sitten vapaaksi. Mikään taidepäivän ohjelmasta kun ei tuntunut kiinnostavalta. Tänään pitäisi vaihtaa kesärenkaat ja sitten voisin lähteä taas Jonille.

Olen huomannut, että olen nykyisin onnellinen. En ehkä semmoinen superonnellinen koko ajan, vaan silleen miten normaalit ihmiset ovat. En ole ollut oikein ahdistunut ollenkaan. Jonikin kommentoi, että oon ollut iloinen koko ajan. Ja se on tietenkin hyvä juttu. Kyllä mä tykkään olla iloinen. Elämä on mukavaa.

Ostin eilen uuden levyn, Cause for Effectin 0+1=01:n, suomalaista jazzgrindiä. Tykkään kovin.




Edit:// Tajusin äsken (taas), että me ollaan Jonin kanssa ihan hirveitä nörttejä. Mutta väliäkö hällä!

Pallero

Enää ei ole paha olla. Olen ihan iloinen. Jotenkin... jotenkin se paha olo vain lähti pois. Ehkä se jäi tohon äskeiseen blogikirjoitukseen. Tai jotakin.

Väsyttää kovin.



Huomenna on pianokonsertti. Jännittää.

Ilo

Ai että, olen iloinen. Hirveän iloinen. Kaikki on hyvin. Niin hyvin. Vähän jännittää keskiviikkon pianokonsertti, mutta se on vasta keskiviikkona. En oikein osaa olla mitenkään hirvittävän surullinen nyt, kaikki tuntuu hyvältä. Ilmeisesti tää kolmenkympin annos on hyvä. Ahdistuksia ei ole hirveästi ollut. Tykkään elää, en ole tässä maailmassa turhaan.

Ja en ole sarkastinen. Olen niin iloinen! Vois kuunnella Unexpectiä... ja pistää tähän vähän lyriikkaa, vaikkei se ehkä niin iloista olekaan...

"We are within the non-sense of a larger plan worthy of some salt pouring on a bloodied
part...Merry, Merry, Joy, Joy !!
A nice and pleasant dip in an acid pool
Don't you see my smile ? I just glow with derision !
Or perhaps my eyes, turning pitch black,
only want to pierce these dense walls all around me
They always do when sarcasm is on the verge of punching a well earned goal"

- Syriak

Kieppi

Kipeänä. Taas. Hauskaa...

En ole pahasti kipeä, kurkku sattuu, pää kipeä, eli normaali flunssa. Taitaa olla sama tauti, mikä Jonilla on. Nyt se on luonnollisestikin mulla.

Vuosipäivä oli ihana, vaikka jouduttiinkin kuskaamaan erinäisiä ihmisiä eri puolille. Saatiin olla kahdestaan, syödä hyvin ja yksinkertaisesti nauttia. Ahdistus kävi kääntymässä, mutta se lähti nopeasti pois. Saimme siis nauttia hyvästä mielialasta myös.

Oli kiva päivä <3

Vuosi. Elämäni paras vuosi. Ja koska sama henkilö on edelleen kanssani, elämä varmaan paranee vielä entisestään.

<3

Ilopilleri

Oon tänäänkin ollut iloinen. Oon ollut käytännössä koko viikon iloinen, jos ei lasketa ahdistunutta perjantaita. Ehkä tästä alkaa onnellisuus... ehkä Seronil vaikuttaa positiivisesti ja terapia auttaa ja kaikki on hyvin ja olen iloinen. Niin iloinen.

Suorastaan hämmentävää olla ei-ahdistunut. Eikä masennakaan. Todella outoa. Olen niin tottunut olemaan surullinen tai ahdistunut, mutta nyt en ole. Toisaalta, pelottaa, että tästä seuraa joku romahdus. Että yhtäkkiä olen taas todella ahdistunut ja masentunut. Mutta, ajattelen niin, että kannattaa uskoa tämän hyvän olon kestävyyteen. Jos vain itken ja pelkään, että rupeaa ahdistamaan, niin sitten todellakin rupeaa ahdistamaan. Ja mähän olen nyt päättänyt, että ei ahdista. Ei ole mitään syytä olla ahdistunut tai masentunut. Olen iloinen. Ja olen iloinen siitä, että olen iloinen.

Olen myös ylpeä itsestäni. En halua vahingoittaa itseäni. Haluan elää. Uskon, että tulevaisuudessa on jotakin. Kun katson peiliin, näen siellä kauniin ihmisen. Kauniin. En olisi koskaan uskonut, että näkisin itseni kauniina. Ihmettelin eilen Jonille, että musta tuntuu kauniilta. "Sen oot näkönenkin", se vastasi. Ehkä kauniista olosta tulee kaunis ulkonäkö... koska näen sen mitä aivoni haluavat nähdä. Ja nyt ne haluavat nähdä iloisen maailman. Ja iloisen minän.

Hilpeänä

Ihan oikeasti, eilen illalla koin järkyttävän onnentunteen. Olin ihan älyttömän iloinen. Ja olen itse asiassa vieläkin. Edes Seronilin aiheuttama ahdistus ei saa minua surulliseksi. Välillä tunnun suorastaan maaniselta... mutta ei mulla pitäis olla mitään maniaa. Eli se on vain normaalia iloa.

On niin kivaa olla onnellinen!

Periaatteessa vois tehdä taas jotakin pientä listaa mistä oon onnellinen...

1. Joni - reilun viikon päästä ollaan seurusteltu vuosi. Mieliongelmista huolimatta on ollut paras vuosi elämässäni. Oon löytänyt rakkaan ihmisen <3 Ja nyt kun rupean parantumaan, niin elämästä tulee vielä parempaa. Joni on yksi syy miksi haluan parantua, en löytäisi ehkä motivaatiota vain itsestäni. Ajattelen aika paljon muita...
Mutta niin, Joni, jos käyt vierailevana lukijana täällä, niin olet rakas <3 (Ja ilmoita jos näet tämän toivotuksen!)

2. Kaverit - oon huomannut, että oon oikeasti saanut kavereita koulussa. Tänäänkin enkun puhekurssilla oli ihan mielettömän hauskaa, kun heitettiin kaveriporukassa huonoa läppää. Meillä ei vain ole hyvää läppää. Tai on se oikeasti hyvää, muiden mielestä huonoa. Aika rajua.. vauvavitsit ovat arkipäivää.

3. Pepsi Max - addiktio. Mun puolesta kaikki muut limsat vois hävittää maailmasta. Mulle riittää tämä. Oon tänäänkin juonut ehkä melkein litran... Jostakin syystä hampaat on silti kunnossa. Varmaan siksi, että käytän niin paljon ksylitolia, joka onkin toinen riippuvuuteni.

4. Musiikki - hetkonen, menikö Pepsi musan edelle? Outoa... No, olkoon tää nyt tässä, vaikka oikeasti tää varmaan kuuluis Pepsiä ennen. (No todellakin kuuluisi! Miksen sitten siirrä tätä? Haluan pitää tämän spontaanina ja päiväkirjamaisena, siksi.) Musiikki on todella tärkeää mulle, kuuntelen sitä aika paljon ja aika monenlaista. Bändilista löytyy blogin sivusta, jos jotakuta kiinnostaa tietää, millaista musaa kuuntelen. Ja harrastuksena musa on myös kiva.

5. Lääkkeet - joo, oon mä niistäkin iloinen. Melatoniini auttaa nukkumaan, Seronil pitää mielialaa normaalilla tasolla ja e-pillerit, no, tekevät mitä e-pillerit tekevät. Oon iloinen.

6. Fysiikka - oppiaine josta tykkään. Sähkö ei kyllä ole aiheista kaikkein kivoin, mutta ehkä mä selviän. Ja enkun puhekurssikin on kyllä kiva.

Derpin'

Koulussa. Varttia yli neljä alkaa terapia. Siihen on aikaa... enkä oikein tiedä mitä tekisin. En ehkä mitään. Terapian jälkeen täytyy odottaa taas noin puolitoista tuntia, jotta pääsisi pianotunnille. Sieltä sitten takaisin Jonille, eli olen "kotona" puoli kymmeneltä. Tosi kivaa...

Mutta, oon ollut harvinaisen hyvällä päällä. Yksinkertaisesti Jonin läsnäolo tekee musta onnellisen. Ja nyt kun saan viettää viikon sen kanssa, olen tosi onnellinen. Voi että, odotan muuttoa niin paljon...

Vois ehkä tehdä matikanläksyt. Kohta. Sit kun jaksaa. Ja ehkä vois käydä ostamassa jonkun jännän vegaanipirt-, anteeksi, vegaanismoothien tuolta terapian jälkeen. Vois kokeilla millaista se on. Miltä maistuu smoothie tehtynä soijamaitoon? Pakko kokeilla.

Tehtiin eilen pirtelöä, se oli hyvää :3

Hämmennyksen häivehirvi

Oon yllättävän iloinen tällä hetkellä. Sain pitkästä aikaa viettää Jonin kanssa kahdestaan aikaa, oli mukavaa <3 Jotenkin ne ihmeelliset angstijännitykset on purettu ja kaikki menee taas hyvin. Ei meillä nyt koskaan huonosti mene, mutta nyt menee paremmin kuin muutama päivä sitten. Jotenkin tulee aina niitä pieniä riitoja, kun ei nähdä. Ehkä se johtuu ikävästä.... tai jostakin. Voi että, odotan toukokuuta niin paljon!

Huono jakso meni ohi yllättävän nopeasti... ehkä sitä ei koskaan oikeasti ollutkaan. Olin eilen terapiassa, oli kivaa. Törkeän kallista, mutta jos Kela hyväksyisi hakemuksen, niin sit vois ruveta oikeasti käymään terapiassa...

Pitäisi tehdä matikan ja fysiikan läksyt. Fysiikasta tykkään, matikasta en niinkään. Jälkimmäistä en oikein osaa, ensimmäiseksi mainittu sujuu ihan hyvin. Ei se helppoa ole, mutta pärjään jotenkuten.

Eipä mulla ole mitään järkevää kerrottavaa. Ajaminen on kivaa.
Ja ärsyttää jo nyt, että joudun menemään koko matkan huomenna kouluun bussilla...

F49.1 & F32.0

Olen ollut tänään niin iloinen kuin surullinenkin. Pääsin ajamaan yksin ekaa kertaa, oli mahtavaa. Se tunne, että on itsenäisesti kulkeva, on aivan mahtava.

Sitten, jossakin vaiheessa päivää, iski paha olo. Ei pelkkä ahdistus, myös masennus. Mutta siltikään en pystynyt itkemään. Inhottavaa, sanoisin. Inhottaa se, että olen ollut ainakin viikon hyvällä mielellä. En halua, että nyt tulee romahdus. En halua uutta masennusjaksoa. En halua. Haluan olla iloinen. Mulla ei ole mitään syytä olla surullinen. Ei yhtäkään syytä.
Mulla on Joni. Kavereita. Ajokortti. Terapia (...ainakin kerran kahdessa viikossa). Lääkkeet. Halu parantua. Musiikki.

Mulla ei ole mitän syytä olla surullinen. Ja sisimmässäni olenkin iloinen. Mutta sitten tämä inhottava ahdistus ja masennus varjostaa kaikkea hyvää.

Apparikoulutus ei ahdista enää niin paljoa. Vähän se kyllä ahdistaa. Jotenkin rupean pääsemään siitä ahdistuksesta yli, ehkä olen puhunut siitä niin paljon...

Ja sain Amnestyltä sähköpostia, että mut on kutsuttu työhaastatteluun! Olisin siis menossa feissariksi. Mukava kesätyö, sanoisin :3


Mathematical cartilage of the eternal spin
Too busy to care
The engine disintegrates and disrupt the circular ritual
Devour life, feed the clock ( ME!!), dance with a dead corpse
and don't forget to remove your boots ( politeness !! )
This biological network filed an official complaint
at the "Mental Misconduct" Department on floor 404
__File not found__

Hecatomb of a wavering signal...
Slipping between the keys, being nothing more than a presence on hiatus...
...waiting for some inputs...vacuumed by life...
...but my life is safe...

- Syriak

About to Crash (reprise)

Joku saattaa tunnistaa otsikon erääksi kappaleeksi. On todella vähän semmoinen olo.
Tällä hetkellä on hyvä olla. En nähnyt tänään Jonia, kun rassukka on kipeänä. Mutta ehkä näemme huomenna. Olin ajamassa tänään pari tuntia, oli kivaa. Keli oli hyvä, mutta tiet kaameassa kunnossa.

Todellakin, samanaikaisesti on hyvä olla, mutta silti on surullinen olo. Hiukan vain. En tiedä miksi. Jotenkin tekisi mieli itkeä. En ole itkenyt vähään aikaan. Nyt on tämmöinen hyvä jakso.

I'm alive again
The darkness far behind me
I'm invincible
Despair will never find me

I feel strong
I've got a new sense of elation
Boundless energy
Euphoria fixation

Still it's hard to just get by
It seems so meaningless to try
When all I want to do is cry
Who would ever know I felt so sad

Even though I get so high
I know that I will never fly
And when I fall out of the sky
Who'll be standing by

Will you be standing by

- John Petrucci 

Kärlek

Oh, olen onnellinen. Miksi? Ajattelin vain kaikkea hyvää mitä mulla on. Unohdin kerrankin kaikki huonot asiat ja keskityin niihin hyviin. Ja ai että tunnen oloni hyväksi.

Todellakin, oltiin tänään isän kanssa tyhjentämässä fammun ja faffan asuntoa, sieltä löytyi mulle ja Jonille lakanoita, pyyhkeitä, viltti ja tarjottimia. Meidän ei tarvitse ostaa käytännössä mitään kun muutetaan omaan kämppään.

Ajoin myös tänään kaupunkiin ja takaisin. Ajaminen on ihanan rentouttavaa. Sinänsä hassua, että se rentouttaa, sillä siinähän on kuolemanvaarassa käytännössä koko ajan. Outoa. Silti rentouttavaa. Eikä mun tarvitse edes tuntea kauhean huonoa omatuntoa, sillä ajan etanoliautolla :3 (Saab <3)

Niin, mitä kaikkea hyvää mulla on?

1. Joni <3
2. Kukaan ei vihaa mua ja on kavereita
3. Pehmolelut
4. Pepsi Max
5. Mukava koulu
6. Musiikki

..kyllä niitä asioita on varmaan enemmänkin. Noi tuli nyt ekana mieleen. Joskus on silti paha olo. Jotenkin pitäisi päästä sen yli ja ajatella, että hei, kaikki on hyvin.

 

On kyllä aika raskasta saada kuulla kotona, että mun pitäis olla onnellinen. Mä en saisi olla surullinen. On tosi inhottavaa kuulla se omilta vanhemmilta. Ilmeisesti en osaa tuntea oikein... Olenko angstannut tästä ennenkin?

Oih, jos saisin halata sitä yhtä rakasta, jonka nimen olen maininnut täällä jo muutaman kerran.... <3

Ja anteeksi, jos sain jonkun tuntemaan itsensä huonoksi listaamalla kaikkia hyviä asioita, joita mulla on.

So, so you think you can tell Heaven from Hell,
blue skies from pain.
Can you tell a green field from a cold steel rail?
A smile from a veil?
Do you think you can tell?
 

And did they get you to trade your heroes for ghosts?
Hot ashes for trees?
Hot air for a cool breeze?
Cold comfort for change?
And did you exchange a walk on part in the war for a lead role in a cage?
 

How I wish, how I wish you were here.
We're just two lost souls swimming in a fish bowl, year after year,
Running over the same old ground.
What have you found? The same old fears.
Wish you were here.

- Roger Waters

asdf

Eipä voi muuta sanoa. Ja tietty terve Elsulle ^^

Seronilia nostettiin kolmeenkymppiin. BDI oli sama kuin ekalla psykiatrikäynnillä. Eli masennukseen ei ole Seronil auttanut (?) tai sitten e-pillerit masentaa. Tietty ahdistus nyt on se suurempi ongelma...

Tänään oli kyllä kiva päivä. Enkun koe meni olemattomasta lukemisesta huolimatta hyvin, ja mulla oli aikaa myös hengailla Jonin kanssa. Se näytti mulle kaupassa erään suloisen tyynyliinan, ja kysyi, haluaisinko sen. Tietty haluaisin, mutta se oli kallis... Eli olin vähän niin ja näin.

Inssi on ylihuomenna(!). Pelottaa. Huomenna Paimioon liukasradalle. En sitten tiedä mitä siellä tehdään.

Jotenkin tunnen olevani nyt hirvittävän onnellinen. Pitäisi olla pianotunnilla, mutta vältän pahempaa migreeniä ja olen kotona rauhassa yksin. Olen siis yllättävän onnellinen vaikka olenkin yksin.. harvinaista. Halipula on kuitenkin jatkuva. Kaipaan niin paljon läheisyyttä. En malta odottaa toukokuuta... <3

Se on muuten hassua, miten yhtäkkiä voi löytää syyn elää. Mullahan elämä olis ihan pelkkää kituuttamista ilman rakasta pitkätukkaani. Jotkut tietty saattaisi pitää sitä säälittävänä, ettei kykene elämään vain itsensä takia. Mutta parempi kai näin kuin ettei eläisi ollenkaan... kyllä se muun elämän ilokin löytyy vielä. Välillä saan semmoisia havaintoja siitä, joskus se menee piiloon.


Haluan olla hyvä kaikille. (Paitsi niille joita vihaan yli kaiken.) Jopa itseni kustannuksella. Mutta onneksi kirjoittamalla voi avautua. Se on aina ollut hyvä keino.
Vielä kun sais traumat purettua...


And there is something that I've locked awaya memory that is too painfulto withstand the light of day


- Roger Waters

Kahdeksan kananjalkaa

Onko tää kahdeksas teksti? En muista. Ehkäpä. Kyllä kai.

Oon koulussa. Mutten kuitenkaan koulussa. Teknisesti ottaen siis vain koulurakennuksessa. Odotan että kello olisi neljä. Sitten voin lähteä talsimaan terapeutin luokse. Kyllä, taas on terapia. Uskon, että siitä on hyötyä. Niin on kyllä Seronilistakin. Annosta kun nostettiin, niin nyt on viimein parempi mieli.


Nykyisin masennusta aiheuttaa vain riitojen kuunteleminen kotona. En tykkää riidellä, enkä myöskään kuunnella riitoja. Siksi varmaan riidellään tosi harvoin Joninkin kanssa. Eikä sekään ole semmoista huutoa. Meillä on ihan oma tyyli riidellä. Vois tietty riidellä vieläkin harvemmin, mutta ei me riidellä kun ehkä kerran kuukaudessa. Jos sitäkään. Vähän vaihtelee sen perustella, millaisella tuulella olen. Nyt olen ollut iloinen ja epämasentunut, eli on mennyt kivasti. Ja näin se varmaan jatkuukin kun lääkkeitä syö ja terapiassa käy :3

Suunnitelmissa olis muuttaa huhtikuussa pois kotoa, em. rakkaan pitkätukan kanssa yhteiseen kämppään. Oi että sitä odotan! Kunpa vain voisi kelata aikaa eteenpäin, hypätä suoraan huhtikuuhun, jolloin pääsisin pois sieltä korvesta itsenäiseen elämään. En varmaan odota mitään niin paljon kuin sitä. Ajokortti on tietty myös ihan jees, sen saan sitten helmikuun alussa (yhdeksäs päivä tarkalleen ottaen, jos pääsen inssin ekalla kerralla läpi).

Lisää iloisia ajatuksia: olen ollut aktiivinen matikantunnilla! Mulla on välillä vaikeuksia olla aktiivinen, mutta nyt se sujui. Ja läksytkin tein eilen. Tänään aloitin, mutten oikein osannut. Tunti on vasta perjantaina, että tässä on kyllä aikaa.

Tänään on pianotunti. Se on kivaa, mutta se ajatus, että jotuu kuskattavaksi sinne, ei ole kiva. Miksi ei voi asua jossakin, jossa ei tarvitse olla vanhempien kyydityksen armoilla?