They see me rolling...

...I'm falling.


Äänestäkää, ettei tule tasatilannetta. Tai, no, voi tulla tasatilanne, mutta silti.

En ole tehnyt mitään, olen vain syönyt ja ollut pallo. Ja hakannut tiistaista mustelmaa niin, ettei se parane vielä tänään. Tai huomenna.

We will drown drown, deeper down.

Tuplaveet sekoittuvat muihin kirjaimiin ja kaikki näyttää puurolta.

Terapiassa käydään läpi viiden viikon tapahtumia: tapaamisia kavereiden kanssa, kuolemaa, opiskelupaikkaa ja muuta vastaavaa. "Sulla on mahtunut kaikenlaista kesään.". No joo, valitettavasti.

Viidentoista minuutin päästä isän pitäisi olla täällä, lähdetään hieman ajelemaan kartingia. En ole tehnyt kaikkia japaninläksyjä vielä, mutta aikaa on ainakin kaksi tuntia. Pitäisi siis ehtiä.
Eilen oli murskaava olo, olin unohtanut niin paljon niin lyhyessä ajassa.

Hyvää oloa etsin Buranasta, päätä särkee jälleen. Taitaa olla kolmas päivä kun otan kuussatasen, vai olisiko sittenkin vasta toinen?

Ei mulla mitään asiaa ole.

Paahtovanukas

Tänään on ollut ihan mukava päivä. Pääsin ajelemaan (paljon), ja näin yhtä kaveria pitkästä aikaa. Opin pelaamaan kasipalloa ja kävin kääntymässä vanhan kotitalon pihalla.

Mutta.

Olen kateellinen ihmisille, joilla on (kunnolla) näkyviä arpia. Tiedän, se on tyhmää.
Noloa.
Hävettävää.

Mutta silti haluan itsellenikin arpia. Paljon. Näkyviä. Piilossa.
En ymmärrä sitä itsekään.

Tiedän, että oikeasti en halua sitä. Minä en halua sitä. Mutta minä taas haluaa sitä. Kumpi on oikea? Nyt vain toinen puhuu, ja se on se, joka haluaa verta ja jälkiä.

Taidan olla vähän tyhmä.

Olen ollut ahdistunut näin illalla. Kuten aina. Latasin puhelimeen "mood tracker" -sovelluksen, oon unohtanut täyttää sitä.

Echoes

Olen ollut kovin kipeä. Tänään olen noussut sänky-sohva-sänky -akselilta, Buranan voimin kylläkin. En tiedä olisiko kuumetta muuten, on ollut ainakin kolmena päivänä aikaisemmin. 38,6 astetta ei ole mukavaa todellakaan.

Kaiken lisäksi tänään on ahdistanut. Juuri äskettäin ahdisti kovin. Nyt ahdistaa kovin. Ei ole mukavaa. Kirjoitan tätä, taustalla pyörii Livin kaunistautumisulkonäkönuoruusjee-ohjelma. Eli ei mitään järkevää tekemistä. Mutta kun ahdistaa. Pelasin Pokémon Blueta, mutta lopetin, koska ahdisti. Pelasin Heavy Rainia, mutta lopetin, koska ahdisti. Olo on kurja ja angstinen ja wää.

Overhead the albatross 
Hangs motionless upon the air 
And deep beneath the rolling waves 
In labyrinths of coral caves 
An echo of a distant time 
Comes willowing across the sand 
And everything is green and submarine. 

And no one called us to the land 
And no one knows the where's or why's. 
Something stirs and something tries 
Starts to climb toward the light

Päivistä on paha kertoa mitään, koska en ole tehnyt mitään. No, tänään saatiin käytyä kaupassa, ja Moisiossa ottamassa kopioita ja Dimmua katselemassa (se mokoma ei ole sosiaalinen enää ollenkaan, vähän se antoi silittää, mutta rupesi sitten kiukuttelemaan).

Nyt on jo heinäkuu. Enpä taida tänä kesänä tehdä enää töitä. Piti soittaa eräälle, joka halusi loppukaudeksi mansikkamyyjää, mutta tiedä häntä onko paikka jo viety, ilmoitus oli jätetty sunnuntaina. Olin vain liian kipeä tehdäkseni mitään töiden eteen. Olen työtön, selvä. Rahaa kuitenkin on (kai).

Strangers passing in the street 

By chance two separate glances meet 

And I am you and what I see is me. 

And do I take you by the hand 

And lead you through the land 

And help me understand 

The best I can. 

And no one called us to the land 

And no one crosses there alive. 

No one speaks and no one tries 

No one flies around the sun.... 

Pink Floyd

                                                                     

Glbxt

Heräsin aamulla, yhden aikoihin iltapäivällä, järkyttävään päänsärkyyn. Se tunki uniinkin. Nyt, 1800mg Buranaa on taltuttanut hakkaavan kivun pieneksi mutta häiritseväksi. Olo on paha.

Väsyttää kovin, unirytmi on ihan sekaisin. Illat menee Pokémon Bluen kanssa, Wigglytuff of Doom tuhoaa kaikki jotka eteen sattuvat. Koitan pitää elämästä jollakin tavalla kiinni, varasin ajan poliisille, jos viimeinkin saisin uuden passin. Silti ote lipsuu kovin, nytkin istun koneella yöpaitasillani, vaikka kello on viisi. Illalla. Päivällä.

Olen raapinut erään naarmun päätä uudestaan ja uudestaan auki, se on hieman turvonnut ja tulehtunut, mutta haluaisin levittää vereslihaa pidemmälle. Olin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni todella lähellä terottimen purkamista ja terän vaikutuksen ihoon tutkimista, mutten sitten tehnytkään sitä. Olin vähän pettynyt, menin valittamaan puolinukuksissa olevalle Jonille, miten ahdistaa. Viivottimella painoin oikein punaisen jäljen reiteen, mutta se on harmikseni jo haihtunut paremmille metsästysmaille.

Olen niin saamaton, että suurin saavutukseni tällä viikolla on The Walking Deadin läpipeluu.

"I wish I could come back to you
Once again feel the rain
Falling inside me
Cleaning all that I've become"

- Tuomas Holopainen

In this bloody dawn I will wash my soul

Menen nukkumaan aamunkoitteessa, herään, kun ihmisillä on lounasaika. En tee mitään järkevää, päivät lipuvat ohi, en saa aikaiseksi mitään. Eilen katselin avoimia työpaikkoja, kaikki on vähintään kolmeksi kuukaudeksi. Ei sovi mulle. Onneksi rahaa on jäänyt edellisestä työstä ja yo-juhlista, pärjään elokuuhun asti. En edes yritä vakavissani etsiä töitä. En jaksa.


Olen ollut vähän ahdistunut.

川

Japaninkurssi loppui, toivon todella, että taitoni riittävät vähintään arvosanaan 4/5. Toivon todella, sillä näin vaivaa sen eteen, että todella pärjäisin kurssilla. Haluan olla hyvä edes jossakin.

Eilen oli hyvä päivä, mutta sitten ei ollutkaan. Olin kiukkuinen, suutahtelin helposti ja olin sitten ahdistunut. Halusin kirjoittaa, mutta kirjoittaminen tökkii, enkä osaa ilmaista itseäni mitenkään. Piirsin, piirtäminen ei onnistu, en osaa.

Kaupunkijuhannus on hienoa, pyöräilin 11 kilometrin pyörälenkin edes takaisin Aurajokea, aurinko paistoi ja ihmiset, osa vyölaukkuisia turisteja, eivät ymmärtäneet, mitä pyörän kello tarkoittaa, kun siitä soittaa rämiseviä ääniä. Pyöräni on muutenkin hieman vanha, tuulipuvun värinen Tunturi, jossa on muutama toimiva vaihde. Tykkään kovin.

Olen pelannut Silent Hill 2:sta, kävelen pelosta tutisevin jaloin Brookhaven Hospitalissa. Pelkään etten pääse pois, Otherworld tulee tänne, uppoan oikeasta elämästä jonnekin kauhujen valtakuntaan.

Olen taas kärsinyt vähän laskeneesta mielialasta tässä nyt, hmm, parisen viikkoa? Viikon ainakin. Nyt on siis taas tällainen huonompi kausi.

Utorp?

Lähellä oleva K-Supermarket yrittää saada takaisin asiakkaakksi, vaikka vaihdoimme sieltä pois huonojen vihannesvalikoimien ja muutenkin heikon valikoiman takia. Eipä euron kirsikkatomaatit auta, valitan.

TESY:n vapaaehtoistoiminnan hakemuslomake odottaa täyttäjäänsä, mutta tällä hetkellä on niin paha angsti, ettei jaksa. Varpaat ovat rakoilla, uudet kengät hiertävät. Palkkalaskelma saapui postissa, en ole katsonut tiliäni, onko rahaa vai eikö. Keskiviikko on kylläkin virallinen palkkapäivä, ehkä rahat ovat perillä vasta huomenna.

Masentaa taas jonkin verran, oikeastaan aika paljon. Passi pitäisi uusia, poliisi lähetti ystävällisesti muistutuksen.

En jaksaisi yhtikäs mitään. Hankin itselleni koko ajan enemmän ja enemmän tekemistä, mutta oikeasti ei ehkä pitäisi. Huomaan vain, etten jaksa.



Ylioppilasjuhlat ovat kolmen viikon päästä, ehkäpä ensi maanantaina saa tietää lopulliset tulokset. Olen jo hyväksynyt sen, etten tule saamaan mitenkään hyviä arvosanoja.

404

Olin tänään shortseissa (vai pitäisikö se kirjoittaa nykykielioppisääntöjen mukaan sortseissa, onhan shampookin sampoo) vaikka jalat ovat naarmuilla koska raaps raaps raaps, mutta ilmeisesti kukaan ei huomannut (tai ainakaan ääneen ihmetellyt). Kellonaikoja opin ainakin jotekuten kertomaan, mitä nyt välillä menee jotkut asiat sekaisin.

Oli aivan liian kuuma, pyöräilin postiin hakemaan mangaa, jota en sitten saanutkaan, koska japanintunti loppui vasta puoli kahdeksalta, ja posti olikin päättänyt sulkea jo kuudelta lähestyvän helatorstain takia. Hamsteripäiväkirjat jotuvat odottamaan perjantaihin, mikä harmittaa kovin - olenhan jo odottanut niitä yli viikon. Sen saa mistä maksaa - tässä tapauksessa kuljetus oli ilmainen, ja sellainen on aikakin. Kiitos Adlibris, joka lupasi, että ilmainen kuljetus on vain päivän hitaampi.

Huomenna on vapaapäivä ja perjantaina joudun menemään pitkästä aikaa töihin, eikä se huvita ollenkaan.

Hulabaloobalai

Perjantai, vapaapäivä, mukavaa.
Piti ruveta käymään Minna no Nihongoa läpi, mutta uni (välillä painajainen, välillä kiva uni) kuljetti mukanaan aina iltapäivään asti, heräsin puoli kolmelta. Sitten paljon datausta ja siivoamista, nyt olisi ruuan vuoro. Ehkä Trinity Blood on sitten tämän päivän japanin lukeminen. Tai ehkä jaksan vielä illalla aloittaa kunnolla.

Ahdistusta oli vähän eilen illalla töiden jälkeen ja tänään aamulla, mutta nyt olo on kuitenkin melkoisen hyvä. Saatiin Heavy Rain loppuun eilen, tekisi mieli pelata se uudestaan eri valinnoilla oikeastaan saman tien.

Eilen ei ollut kiva päivä, nollapäivä, ikävä päivä. Tuuli, muuten oli kuuma, Kaarina on ihan tyhmä paikka. Toivottavasti pian päästäisiin pois sieltä. Ensi viikolla on vappu, mikä tarkoittaa pakollista, palkatonta lomaa.

Ahudisutusu

Taivas kaataa vettä niskaan, kohta pitäisi lähteä töihin. Eilen tuli nollapäivä, todennäköisesti tänäänkin, vaikka niin ei pitäisi ajatella. Ahdistaa töihin meneminen, nyt on juuri sellainen sää, että voisi jäädä kotiin pelaamaan. Tai syömään. Japanista tuli paketti, paljon kaikkea, syömäpuikoista Minna no Nihongon kahteen ensimmäiseen osaan. Karkkiakin tuli, toiset hyviä, toisista en ole vielä ihan varma, että olivatko hyviä.

Ahdistus on päällä kovin, hengitys ei tunnu helpolta. Antaisin lähes mitä vain, jotta voisin lähteä kotiin, mutten voi, minulla on bussikortti ja kartta siitä, missä viimeksi ollaan käyty. Minulla on vastuu.

Valitettavasti ahdistus ei piittaa tiedosta.

すみません。

"I awoke in a fever
The bedclothes were all soaked in sweat
She said "You've been having a nightmare
And it's not over yet"
Then she picked up the doggy in the window
(The one with the waggly tail)
And she put him to bed between two bits of bread"

- Roger Waters

Tyhjä olo. Tänään töitä, heräsin puoli tuntia ennen kellonsoittoa koska yhteyshenkilö soitti. Kiitos vain. Mutta ainakin sain syyn tulla dataamaan hetkeksi ennen pakollisten aamutoimien alkua. Lakritsitee on hautumassa, en ole opiskellut kanjeja kunnolla pariin päivään.

I thought I should just put an end to everything

We head breathlessly
Towards that endlessly distant tomorrow
It feels like we've been living for so long
But we still can't reach it

Hey, even if my heart
Is filled with pain
I wish I could still say that beautiful things are beautiful

You are who you are, not anyone else
So with both hands, hold tight to the memories of when you were lost

果てしなく遠い明日へ

僕たちは息を切らして向かう

ずっと長い間生きてきた気がするけれど

まだ届かなくて

ねえ もしも痛みがこの胸の奥に満ちていても

綺麗なものを『綺麗』と言えたらいいのに

君は他の誰かじゃなく君のままで

迷い続けた記憶を大事に両手で抱きしめ

- Nakashima Mika

En luovuta enää koskaan?

Housen kuudennen kauden avausjaksossa mielenterveyspotilaat kuvataan täysinä retardeina. En jaksanut jäädä katsomaan, vaan painelin nettimaailmaan.

En tiedä, että jos ammattikorkean oppilaana on mahdollisuus lähteä Japaniin, koska vaihtokohteet ovat aika lähellä Fukushimaa. Tai siis tosi lähellä. Kyse on Sendain kaupungista, jonka mukaan "se Japanin maanjäristys" on nimetty. Toivottavasti pääsisi.

Joka päivä on tullut vähintään yksi lappu, mutta haluaisin silti muita töitä.

Pieni ahdistus, huomenna terapia ja tämän viikon viimeinen työpäivä.

Jipii?

Fysiikasta ehkä B. Joo, kiva. Todella kiva. Ihan hirvittävän ilostuttavan kiva. Pahimmassa tapauksessa A. Ja numero todistuksessa on kasi. Kolmen numeron pudotus, jee.
Unessa siskoni patisti minua uusintaan, mutta tiuskin takaisin, että koska pyrin ammattikorkeakouluun, ei sillä numerolla ole mitään väliä. Ei, jos saan kemiasta paremman. Mutta sekin meni huonosti.
Onneksi ei tarvitse kohdata fysiikan opettajaa kasvokkain, en ehkä kestäisi sitä. En, vaikka hän on lempiopettajani ja aina korostanut sitä, että kirjoitukset eivät ole se suurin asia, jotka maailmassa päättävät. Että C:n fysiikalla on mahdollista päästä yliopistoon lukemaan fysiikkaa. Että mikään ei ole kiveen kirjoitettu.

Tänään onkin vain yksi työhaastattelu, toinen siirrettiin torstaille. Heräsin puheluun, ja kuulostin varmasti todella pöhnäiseltä ja derpiltä, onneksi tyyppi, joka soitti, taisi ymmärtää tilanteen.
Ongelmalliseksi työtilanteen tekee se, etten halua näihin työpaikkoihin, johon olen nyt menossa haastatteluun. Niissä on tulostavoitteet, enkä halua sellaista. Mutta kun muutakaan ei saa. Täytyy jatkaa hakua, kyllä feissausta nyt ehkä jaksaa kuukauden tehdä. Jos tulostavoite sallii.

Pakettia Tokiosta ei kuulu, mutta eräs toinen ystäväinen on luvannut lähettää erään elokuvan, mikä pitäisi olla sitten parin viikon päästä täällä. On tyhjä ja surullinen olo. En vain jaksaisi yhtikäs mitään.
Ja keskiviikkona olisi tarkoitus korottaa matematiikan numeroa.

ps. Sain työpaikan. Nyt täytyy perua toinen haastattelu, sillä mieluummin feissausta kuin puhelinmyyntiä.

pps. Paketti Tokiosta lähtee tällä viikolla.

Shimatta vaan sullekin

Tiesin, että fysiikan yo-koe meni huonosti, mutta nyt vastaukset luettuani olen ihan epätoivoinen. Tuleeko sieltä edes B? Ja joo, todistuksessahan mun fysiikka on 8.

Väsyttää.

Maanantaina ruotsi. Piti ottaa kotoa lakritsiteetä mukaan, unohdin.

RUN AND RUN!!!

Huomenna on äidinkielen esseekoe.

Tässä olisi vielä muutama tunti aikaa kuolla.

Keskiviikkona on fysiikan koe. Toivottavasti edes sitä ennen tulisi vaikka shinigami käymään. Vaikka vain moikkaamaan.

Matikkaa en uskalla edes ajatella.

Opiskelukammon vuoksi en edes yritä hakea yliopistoon.

...on muuten todella rasittavaa, kun itseltä odotetaan liikoja. Jopa äidinkielenopettajani toivoi, että kirjoittaisin hyvän esseen koska olen niin älykäs. Mitä jos en vain pysty kirjoittamaan käskystä?
Vanhempien suhtautuminen kirjoituksiin on kyllä vähän muuttunut, sieltä suunnalta ei tule niin kovia odotuksia.

Tietokoneen näyttö on virransäästötilassa, mutta silti kirkkaus häikäisee.

Typeryyksiä kerrakseen

Ahdistusta on. Taasen. Matikan tentissä oli kyllä tosi mukavaa, ja olin siellä ihan aktiivisimpien oppilaiden joukossa. Ajattelin mennä yrittämään numeron korotusta kirjoitusten jälkeen, on ikävää jos todistuksessa on kuutonen.

Tänään on terapia, neljän tunnin ja viiden minuutin päästä. Ostin kaupasta ylimääräisen pullon Pepsi Maxia, omenoita ja Muumi-lakritsipatukoita (10kpl/2€). Tein tämän siksi, että ensi viikolla olemme Dimmu-vahteja, jolloin ruokalasku todennäköisesti ei mene itse maksettavaksi.

Pitäisi varmaan lukea ruotsin sanoja.

Ja tuntuupi siltä, ettei Grave of the Fireflies koskaan tule. Onneksi en menettänyt rahaa, kiitos jonkun hämmentävän verkkopankkivirheen (ja nyt jos ihmettelette, että jos tämä on syynä kirjan tulemattomuuteen, niin ei, lähettäjä sanoi pistäneensä kirjan postiin jo ennen kuin olin maksanut.)

しまった！

Until yet a few more deaths do us part

Matikan preli meni odotetusti. Eli hyvin huonosti. Kyllähän siinä vähän sai tehtyä tehtäviä, mutta palelevana ja nälkäisenä ja väsyneenä ei oikein jaksanut. Huomenna kello kymmenen psykiatri, mutta jostakin syystä en ole vielä(kään) nukkumassa. Pitäisi varmaan mennä, odotan että melatoniinipitoisuus kehossa nousisi vielä vähäsen.

Koulu on nyt vähän niin kuin loppu. Perjantaina on tekstitaito ja ensi viikon torstaina on penkkarit. Eikä ole mitään mitä laittaa päälle. Mitäs jos pukeutuisin ihan mustaan, olisin mustapalleropantteri. Pääsisi helpolla. Lukuloma häämöttää ja mietin, josko yrittäisi päästä tekemään vapaaehtoistyötä Turun eläinsuojeluyhdistykselle. Mutta sit pitäisi opiskellakin. Ja jos saan kevääksi/kesäksi työpaikan, niin sielläkin pitäisi olla. Mutta silti, ajattelin että vapaaehtoistyö voisi olla ihan jees.

Saa nähdä mitä psykiatri huomenna sanoo. Oon mennyt kolme päivää kahdenkympin päiväannoksella Seronilia, koska kympit loppuivat, en tiedä kirjoittaako lääkäri kuitenkin vielä lisää kolmenkympin annosta. Vai että laskettaisiinko se sittenkin kahteenkymppiin... Toivottavasti kirjoittaisi lisää melatoniinia, auttaa hyvin nukkumisessa.

Sitten tietty mietityttää se, että jos se kysyy itsetuhoisuudesta, niin täytyykö näyttää jäljet... sehän oli vain yksi (plus yksi) kerta...

ps. Huomasiko kukaan hienoa Oopperan kummitus -viittausta viime tekstissä?

jaaakuuuZaaaaaa!!!

Ni no Kuni on hyvä peli, mutta kohtasin aivan liian vaikean bossin ja en pääse pelissä eteenpäin. Luovutin, jatkan huomenna yrittämistä. Toivottavasti onnistuisin.

Vähäsen väsyttää. Olen tehnyt työhakemuksia, lukenut preleihin ja ollut ahdistuspallero. Varpaat ovat olleet ja ovat vieläkin jäässä mutta iho on vähän paremmassa kunnossa. Silleen yleisesti.

Penkkariasuihin  ei ole panostettu sitten yhtään, en tiedä vielä mitä laittaisin päälle. En tiedä myöskään, osuuko penkkarit terapian päälle. Täytyisi selvittää, niin voisi siirtää terapiaa. Mutta kun ei huvita. On myös aika paljon muitakin asioita, joita vain ei huvita tehdä.

死去？