Mene pois. Nyt. Hus!
Ahdistus... missä olit niin kauan? Miksi tulit takaisin? Mikset jäänyt sinne, missä olit... olisin onnellinen...
Pois. Pois. Pois.
Ahdistus jää tähän.
Piste.
Tänään oli kuitenkin kiva päivä, lukuun ottamatta pientä syömisongelmaisuutta... mulla kun ei ole rahaa, muttei Joni halunnut mulle kokonaista pitsaa ostaa, kun en kuitenkaan söisi sitä. Päädyttiin siis perhepitsaan kompromissitäytteillä (mä kun oon tosi nirso ja Joni hiukan), tomaattia, herkkusieniä, juustoa ja paprikaa.
Nyt kun kirjoittelee tämmöisistä arkipäiväisistä asioista, tulee parempi olo. Ahdistus valuu pikku hiljaa näppäimistön kautta koneelle, pikseleiksi, mahdollisesti binaarijärjestelmän luvuiksi. Kai. En oikeastaan tiedä missä muodossa tämä tieto on. Mutta, ei sillä varmaan ole oikeasti väliä.
Väsyttää. Pitäis olla nyt jo nukkumassa. Mutta en ole. Menen kohta.
En halua nähdä painajaisia. Painajaiset, teillä on pääsy kielletty päähäni! Joudutte menemään jonnekin muualle, hyvät unet ovat varanneet ensi yön. Valitan, ehkä jossakin on teille tilaa. Haluaisin nukkua kunnolla, nähdä onnellista unta. En muista milloin viimeksi olen nähnyt onnellista unta.... siitä on vähän aikaa. Haluan nähdä ihanaa unta.
Painajaiset, hus! Kivat unet, tulkaa tänne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti