Mutta silti mietin, pitäisikö. Ei pitäisi. Kai. En tiedä. Ei painoindeksin mukaan. Eli ei sitten. Ääh, en halua ajatella tätä asiaa. En halua ajatella painoa. En halua altistaa itseäni sille, että kuvittelisin itseni lihavaksi. Mutta silti se ajatus tulee yhä. Miksei aivoni voi vain hyväksyä sitä faktaa, etten voi luovuttaa verta, koska olen niin kevyt. Miksi olen näin tyhmä? Inhottavaa.
En kai ole saamassa potkuja lähiaikoina töistä. Esimies sanoi, että mussa on potentiaalia. Eikä mulla ole ollut vielä yhtäkään nollapäivää. Aina olen saanut vähintään yhden. Oikeastaan kaikkina muina päivinä kaksi, lukuun ottamatta yhtä.
Väsyttää. Ajattelin mennä vähän myöhemmin nukkumaan, sillä viime yönä ei riittänyt uni. Haluan nukkua koko yön putkeen. Viime yönä se ei onnistunut. Miten painajaiset saisi pois? En muista, milloin olisin nukkunut koko yön ilman yhtäkään painajaista. Sellaisia öitä ei ole. Päivisin olen yleensä ihan hyvällä mielellä, mutta yöllä tilanne on toisin. Jotenkin kaikki alitajunnassa olevat ahdistukset luikertelevat öisin uniin, tehden niistä painajaisia.
On vähän kurja olo. Nälkä. En halua siltikään syödä. Mitään ei tee mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti