Outous

Kaikin puolin kummallinen olo. Katselen täällä kuvia naarmutetuista käsistä ja mietin, miksei mullakin ole tollasta. Tiedän, se on tyhmää, mutta en voi sille mitään. Tiedän oikeasti, että mun täytyy olla tyytyväinen, etten ole itsetuhoinen enää, mutta silti...

Oon miettinyt tatuointia. Vasempaan ranteeseen kolme viiltoa. Oikeaan ranteeseen oranssi perhonen. Kliseistä? Rumaa?

En tiedä missä kaikki ovat. Heräsin, ja olin yksin. Pidän siitä. Saan olla rauhassa. Silti, en tykkää olla yksin. Haluaisin erään henkilön tänne. Tietenkin helpottaa, että tiedän, että näen ko. henkilön tässä muutaman tunnin päästä.

Pelottaa ajatella tuolla tavalla. Muutaman tunnin päästä. Mitä jos ajaessani törmäänkin hirveen tai rekkaan ja kuolen? Tai mitä jos taivaalta iskeytyy jokin suuri joka murskaa tämän talon? Mitä jos syttyy tulipalo?

Taitaa olla tyhmää ajatella tämmöisiä. Kuitenkin on aika epätodennäköistä, että mitään noista tapahtuisi.

Kolari olisi tietty mahdollinen. Mutta, ajan varovasti. Ainakin yritän.

Väsyttää. Nukuin kyllä käytännössä koko yön putkeen. Mutta silti huonosti.




Ja nyt rupes ahdistamaan. Pahasti. Ahdistus, mene pois. Mene pois NYT. Pois. Äläkä tule takaisin.

Lähetin työhakemuksen Greenpeacelle, ensi viikolla pitäis tulla kutsu työhaastatteluun. Piti saada perjantaina palkka Amnestyltä, mutta sitä ei vielä näy. Tuleekohan se sitten vasta ensi perjantaina?

Ahdistusahdistusahdistusahdistusahdistusahdistusahdistus.