Huono. Tyhmä. Idiootti.
Avuton surkea itkupilli, joka ei pysty mihinkään. Luuseri. Pitäisi olla onnellinen, mutta ei, ei pysty. Jostakin saa aina väännettyä jotakin tyhmää. Voi että kun ei ole mitään terävää lähimaastossa. Pitikin mennä viemään se harppikin pois...
Muutto on lauantaina. Silti olen tämmöinen. Oon mainostanut olevani onnellinen, mutta ei, nytkin olen ihan surullinen. Enkö onnistu missään? Ansaitsenko tätä? Ansaitsenko mitään? Mihin tämä kaikki kaatuu? Pelottaa. Jotenkin mokaan tämän kuitenkin. Ainahan se on mun syy. Olen aina väärässä. Ei mulla ole oikeutta olla surullinen. Kaikki on hyvin. Mikään ei ole huonosti. Miksen sitten voi olla iloinen?
Olen vihainen itselleni. Tekisi mieli rankaista itseäni, mutta millä? Ja.. mistä? Siitä että oon surullinen? Masentunut? Ahdistunut? Siitä että olen olemassa?
Se mielikuva, kun jokin terävä lävistää kämmenen. Sitten jalan. Jatkuvasti mielessä. En ymmärrä miksi, mutta aina se tulee kun on tämmöinen mieliala. Vähän väsyttää. En halua mennä nukkumaan. Näen painajaisia.
"Lopettaisit tollasen turhan surullisena olemisen."
Olispa se niin helppoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti