Kolme varista istui aidalla.
Kolme viiltoa nilkassa. Kolme punaista viiltoa nilkassa. Kolme kiellettyä punaista viiltoa nilkassa.
Mites tässä näin kävi?
Pieniä naarmuja toisessa nilkassa. Punaisia pisteitä ja turvonnutta ihoa.
Molemmissa nilkoissa on pieni ikävä tunne.
Epätoivo kaikesta kristallisoituu fyysiseksi kivuksi. Fysiikan preliminääri odottaa huomenna enkä ole mitenkään valmis siihen. Kuten en ole muihinkaan preliminääreihin. Epätoivo on siis suuri.
Epätoivoa ei ainakaan vähennä se, että tänään itkiessäni kovaäänisesti Joni yksinkertaisesti sulki makkarin ovet, aivan kuin mulla ei olisi ollut mitään väliä. Tässä tilanteessa nämä kolme turhaa kiellettyä punaista viiltoa ilmestyivät nilkan ja sisäsäären yhtymäkohtaan. Siihen missä oli vanhojen typerien turhien kiellettyjen ja punaisten viiltojen vanhat jäljet. Arviksi niitä kai sanotaan.
Ahdistus oli suuri vähän aikaa sitten, nyt on lähinnä turtumus ja lievä pelko. Pelkoa lieventää rationaalisuus, mutta se ei riitä poistamaan pahaa oloa kokonaan.
Kaikki lensi pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti