Until yet a few more deaths do us part

Matikan preli meni odotetusti. Eli hyvin huonosti. Kyllähän siinä vähän sai tehtyä tehtäviä, mutta palelevana ja nälkäisenä ja väsyneenä ei oikein jaksanut. Huomenna kello kymmenen psykiatri, mutta jostakin syystä en ole vielä(kään) nukkumassa. Pitäisi varmaan mennä, odotan että melatoniinipitoisuus kehossa nousisi vielä vähäsen.

Koulu on nyt vähän niin kuin loppu. Perjantaina on tekstitaito ja ensi viikon torstaina on penkkarit. Eikä ole mitään mitä laittaa päälle. Mitäs jos pukeutuisin ihan mustaan, olisin mustapalleropantteri. Pääsisi helpolla. Lukuloma häämöttää ja mietin, josko yrittäisi päästä tekemään vapaaehtoistyötä Turun eläinsuojeluyhdistykselle. Mutta sit pitäisi opiskellakin. Ja jos saan kevääksi/kesäksi työpaikan, niin sielläkin pitäisi olla. Mutta silti, ajattelin että vapaaehtoistyö voisi olla ihan jees.

Saa nähdä mitä psykiatri huomenna sanoo. Oon mennyt kolme päivää kahdenkympin päiväannoksella Seronilia, koska kympit loppuivat, en tiedä kirjoittaako lääkäri kuitenkin vielä lisää kolmenkympin annosta. Vai että laskettaisiinko se sittenkin kahteenkymppiin... Toivottavasti kirjoittaisi lisää melatoniinia, auttaa hyvin nukkumisessa.

Sitten tietty mietityttää se, että jos se kysyy itsetuhoisuudesta, niin täytyykö näyttää jäljet... sehän oli vain yksi (plus yksi) kerta...

ps. Huomasiko kukaan hienoa Oopperan kummitus -viittausta viime tekstissä?