Lauantaina näen ihmisen, jonka olen tuntenut aina. Ei olla nähty pariin vuoteen, mutta tulevien yo-juhlien varjossa yhteystiedot päivittyivät ajantasalle. Toisaalta olen onnellinen, mutta toisaalta ahdistaa - mitä jos olemmekin nyt jo liian erillaisia? Aina olemme olleet todella erilaisia, mutta ehkä tämä vuosien erillään olo on muokannut meistä liian erilaisia. Puhelinkeskustelun perusteella tälle ihmiselle seuraavat asiat aiheuttivat ihmetystä:
1) kasvissyönti ("Etkö sä syö edes kanaa?!")
2) rastat
3) ei kiinnostusta jääkiekkoon
4) asenteeni alkoholiin ("Kyllä sä nyt yhden voit ottaa.")
Mutta ehkä keskityn liikaa negatiivisiin asioihin, enkä näe asioiden valoisia puolia. Ehkä kaikki onkin mukavasti, ja minä vain omassa päässäni liioittelen asioita ihan ylimittaisiksi.
Olisipa se niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti