Surujen suo

Olen ollut tänään masentunut. Oikein kunnolla, olen tuntenut sellaisia tunteita, joita en ole aikoihin joutunut tervehtimään, saatika kestämään. Olo on ollut siis kamala. Peruin työvuoron ja jatkosta ei ole tietoa. En ole uskaltanut avata sähköpostiani, sitä virallista, jossa on mahdollisesti kannanotto työnohjauspyyntöön.
Terapia oli aamusta, ja sen jälkeen olin ihan romuna. Nyt olen saanut vähän kerättyä itseäni, mutta kello onkin lähes kaksitoista yöllä. Eli noin kaksitoista tuntia menty enemmän tai vähemmän huonoissa merkeissä.

Katsottiin tänään Sithin kosto, ja olen taas saanut muistutuksen, että rakastan Tähtien Sotaa enemmän kuin mitään muuta elokuva- tai kirjasarjaa.



Suuren epätoivon, surun ja pettymyksen lisäksi olen tuntenut hyvin vahvaa vihaa. Olen ollut - vihainen, suoraan sanottuna. En tiedä oikeastaan mille, ehkäpä kaikelle olemassa olevalle. Olen ollut - epäkelpo.

"The dark is generous, and it is patient.
It is the dark that seeds cruelty into justice, that drips contempt into compassion, that poisons love with grains of doubt.
The dark can be patient, because the slightest drop of rain will cause those seeds to sprout.
The rain will come, and the seeds will sprout, for the dark is the soil in which they grow, and it is the clouds above them, and it waits behind the star that gives them light.
The dark’s patience is infinite.
Eventually, even stars burn out."

- Matthew Stover - Star Wars Episode III: Revenge of the Sith