No one ever knew she was so sad

Näin unta painajaista, jossa kissan pää leikattiin irti paperinleikkuuseen käytetyllä jutulla, mitä kouluista löytyy. Ilmeisesti se oli olevinaan siinä unessa jonkun räppärin kannanotto, kuinka helposti ihmiset saavat kissoja, mutta ei se paljon helpottanut. Heräsin sitten siinä samalla, kun Joni asteli makkariin. Olin (jälleen kerran) ottanut sänkyyn Possun lisäksi yhden palleroista, jonka Jonin piti siirtää pois, jotta se mahtuisi nukkumaan. En olisi halunnut päästää irti ihanasta pyöreästä pehmolelusta, mutta pakko se oli, jotta Joni mahtuisi nukkumaan. Hyvät yöt toivoteltiin ja suljin silmäni, mutta hetken päästä uni palasi mieleeni:

"Mä näin unta, jossa kissalta leikattiin pää."

"No, nyt näät sitten Wigglytuff-unia."

En edes nähnyt, vaikka taisinkin nukahtaa ajatellen vaaleanpunaisia otuksia. Seuraava uni oli myös ahdistava, kylläkin eri syistä. Tein siinä jotakin testiä, taisi olla japania, mutten millään pystynyt ratkaisemaan sitä. Koulukaverit häiritsivät ja tekivät saman testin todella nopeasti. Ja sitten tapahtui jotakin muuta, en muista mitä.

Kartingin ajaminen oli oikein mukavaa, tuliaisiksi sain mojovan mustelman, joka kylläkin tuli vasta ajon jälkeen, syödessämme jäätelöitä kopautin polveni kaiteeseen. 

Kohta pitäisi mennä terapiaan, ja olen niin väsynyt (masentunut) rikkipoikki, että pyörä ei ole vaihtoehto. Täytyy alentua bussiin. 

Ja pitkästä aikaa tekee mieli tehdä reiden arville uusia ystäviä.