Tosi jees kun on krooninen hellyydenkipeys.
Tosi jees kun herää kolmisen kertaa yössä ihan sekaisin.
Tosi jees kun on vain yksi syy elää.
Miksei lääkkeet auta?
Miksi sinne terapiaan on vielä yli viikko?
Miksi Kela vaatii kolmen kuukauden hoitosuhdetta ja sit kaksi kuukautta jotta voisi antaa päätöksen, voiko rahoittaa terapiaa?
On paha olla. Tänne pitäisi kirjoittaa iloisia ajatuksia. Mutta kun niitä ei ole hirveästi.
Ei jaksa itkeä.
Eikä saa naarmuttaa itseä.
Eikä lyödä.
Eikä purra.
Eikä tehdä mitään muutakaan vahingoittavaa.
Ei jaksa olla.
Onko normaalia miettiä millä tavalla voisi kuolla, jos syy elää poistuisi?
Varmasti. Teen sitä nykyisin liian usein.
Miksei lääkkeet auta? Mikä mua vaivaa?
Miksi oon nykyisin masentuneempi, en niinkään ahdistunut?
Noi kuitenkin on oikeasti masennuslääkkeitä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti