Onko tää kahdeksas teksti? En muista. Ehkäpä. Kyllä kai.
Oon koulussa. Mutten kuitenkaan koulussa. Teknisesti ottaen siis vain koulurakennuksessa. Odotan että kello olisi neljä. Sitten voin lähteä talsimaan terapeutin luokse. Kyllä, taas on terapia. Uskon, että siitä on hyötyä. Niin on kyllä Seronilistakin. Annosta kun nostettiin, niin nyt on viimein parempi mieli.
Nykyisin masennusta aiheuttaa vain riitojen kuunteleminen kotona. En tykkää riidellä, enkä myöskään kuunnella riitoja. Siksi varmaan riidellään tosi harvoin Joninkin kanssa. Eikä sekään ole semmoista huutoa. Meillä on ihan oma tyyli riidellä. Vois tietty riidellä vieläkin harvemmin, mutta ei me riidellä kun ehkä kerran kuukaudessa. Jos sitäkään. Vähän vaihtelee sen perustella, millaisella tuulella olen. Nyt olen ollut iloinen ja epämasentunut, eli on mennyt kivasti. Ja näin se varmaan jatkuukin kun lääkkeitä syö ja terapiassa käy :3
Suunnitelmissa olis muuttaa huhtikuussa pois kotoa, em. rakkaan pitkätukan kanssa yhteiseen kämppään. Oi että sitä odotan! Kunpa vain voisi kelata aikaa eteenpäin, hypätä suoraan huhtikuuhun, jolloin pääsisin pois sieltä korvesta itsenäiseen elämään. En varmaan odota mitään niin paljon kuin sitä. Ajokortti on tietty myös ihan jees, sen saan sitten helmikuun alussa (yhdeksäs päivä tarkalleen ottaen, jos pääsen inssin ekalla kerralla läpi).
Lisää iloisia ajatuksia: olen ollut aktiivinen matikantunnilla! Mulla on välillä vaikeuksia olla aktiivinen, mutta nyt se sujui. Ja läksytkin tein eilen. Tänään aloitin, mutten oikein osannut. Tunti on vasta perjantaina, että tässä on kyllä aikaa.
Tänään on pianotunti. Se on kivaa, mutta se ajatus, että jotuu kuskattavaksi sinne, ei ole kiva. Miksi ei voi asua jossakin, jossa ei tarvitse olla vanhempien kyydityksen armoilla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti