Seronilia nostettiin kolmeenkymppiin. BDI oli sama kuin ekalla psykiatrikäynnillä. Eli masennukseen ei ole Seronil auttanut (?) tai sitten e-pillerit masentaa. Tietty ahdistus nyt on se suurempi ongelma...
Tänään oli kyllä kiva päivä. Enkun koe meni olemattomasta lukemisesta huolimatta hyvin, ja mulla oli aikaa myös hengailla Jonin kanssa. Se näytti mulle kaupassa erään suloisen tyynyliinan, ja kysyi, haluaisinko sen. Tietty haluaisin, mutta se oli kallis... Eli olin vähän niin ja näin.
Inssi on ylihuomenna(!). Pelottaa. Huomenna Paimioon liukasradalle. En sitten tiedä mitä siellä tehdään.
Jotenkin tunnen olevani nyt hirvittävän onnellinen. Pitäisi olla pianotunnilla, mutta vältän pahempaa migreeniä ja olen kotona rauhassa yksin. Olen siis yllättävän onnellinen vaikka olenkin yksin.. harvinaista. Halipula on kuitenkin jatkuva. Kaipaan niin paljon läheisyyttä. En malta odottaa toukokuuta... <3
Se on muuten hassua, miten yhtäkkiä voi löytää syyn elää. Mullahan elämä olis ihan pelkkää kituuttamista ilman rakasta pitkätukkaani. Jotkut tietty saattaisi pitää sitä säälittävänä, ettei kykene elämään vain itsensä takia. Mutta parempi kai näin kuin ettei eläisi ollenkaan... kyllä se muun elämän ilokin löytyy vielä. Välillä saan semmoisia havaintoja siitä, joskus se menee piiloon.
Haluan olla hyvä kaikille. (Paitsi niille joita vihaan yli kaiken.) Jopa itseni kustannuksella. Mutta onneksi kirjoittamalla voi avautua. Se on aina ollut hyvä keino.
Vielä kun sais traumat purettua...
And there is something that I've locked awaya memory that is too painfulto withstand the light of day
- Roger Waters
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti