Kirjoitan tänne nyt ylös sen viisauden, jonka Joni mulle eilen sanoi:
Ajattele ihmistä joka on pyörätuolissa. Se haluaisi hirveästi osallistua hyväntekeväisyysmaratooniin, jossa kerätään rahaa sairaille lapsille. Mutta se ei voi, koska rattijuoppo ajoi sen yli ja nyt se on pyörätuolissa. Pitäisikö sen tuntea siitä syyllisyyttä ja huonoa omatuntoa?
Asiahan on näin, että tämä viisaus avasi silmiäni omalle ongelmalleni. Tunnen monesti syyllisyyttä ja huonoa omatuntoa siitä, että en jaksa olla sosiaalinen, että ahdistun ihmisten seurassa ja muutenkin, että olen tämmöinen itkupallo. Mutta ei se ole omaa syytäni. Se on niiden ilkeiden ihmisten vika, joiden takia mieli nyrjähti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti