Ei, en ole eronnut rakkaastani. Olen vain erossa. Ja tämäkin on sitä normaalia erossa olemista, kumpikin omassa kodissaan. Pian on yhteinen koti. Eikä mun tarvitse tuntea sitä ahdistusta, jota tunsin tänäänkin, kun olimme viettäneet tiiviisti aikaa perjantaiaamusta asti yhdessä. Olen vähän tyhmä. En tiedä miksi joskus tulee tämmöinen ahdistus, mutta tulee.
..oli muuten ahdistavaa olla vanhojenristeilyllä. Käytännössä kaikki olivat enemmän tai vähemmän humalassa. Enkä oikein pidä humalaisista. Jonin kanssa nukuttiin ja pelattiin korttia ylimmällä kannella, katsellen maisemia :3
Mietin tässä koulukiusaamista. Monessa tapauksessa, jossa ihminen on masentunut tai syömishäiriöinen tai ahdistunut tai näitä kaikkia tai jotakin muuta, hän on joutunut joskus koulukiusatuksi. Niin myös minä.
Ja se trauma on edelleen. Eikä sitä kiusaamista monet pitäneet edes mitenkään pahana. Mutta silti, traumat.
Maailmasta tulisi paljon parempi paikka, jos koulukiusaajat poistettaisiin.
Vähän on paha olla. Silent Hill 4 on kuumottava peli. Edes AC II ei auta, ahdistaa edelleen. Pitäisi kohta mennä nukkumaan. Väsyttää kovin.
Ahdistus.
Mulla on kädessä edelleen naarmu, jonka raapaisin torstaina. En olisi uskonut, että sellaista jälkeä saa kynnellä aikaan. Ja mulla on lyhyet kynnet, olenhan pianisti. Ja sellisti. Ainakin yritän olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti