Mutta niin. Ahdistus on vahvana täällä. Taas. Edelleen. Nyt. En tiedä.
Olen surullinen.... vähän se matikka ahdistaa, vaikka osaankin jotakin. En ennenkään ole osannut enempää, silti oon päässyt aina läpi. Niin nytkin.
torstai 29. maaliskuuta 2012
Ahdistuspallero XIII
Ensimmäistä kertaa jätän otsikon ty- enkä jätä. Noin. Olisin voinut jättää, mutta en sitten halunnut. Jotenkin toi pallero sopii kaikkialle. Ja tää taitaa olla kolmas kerta tänään kun kirjoitan.... addiktio, vaiko vain normaali riippuvuus?
Mutta niin. Ahdistus on vahvana täällä. Taas. Edelleen. Nyt. En tiedä.
Olen surullinen.... vähän se matikka ahdistaa, vaikka osaankin jotakin. En ennenkään ole osannut enempää, silti oon päässyt aina läpi. Niin nytkin.
Mutta niin. Ahdistus on vahvana täällä. Taas. Edelleen. Nyt. En tiedä.
Olen surullinen.... vähän se matikka ahdistaa, vaikka osaankin jotakin. En ennenkään ole osannut enempää, silti oon päässyt aina läpi. Niin nytkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voimia sulle.
VastaaPoistaElämäsi kuulostaa yllättävän paljon omaltani, vaikka en ole ahdistunut tai muutenkaan mielenterveysongelmainen, niin joskus maailma tuntuu pahalta.
Saa blogiin kirjoittaa paljon. Eihän päiväkirjallekaan ole mitään rajoitusta mikä on järkevä määrä tekstiä. Ja kaiken lisäksi, vaikka sitä ei aina uskoisikaan, yleensä joku jopa lukee.
Kirjoittaminen vaikuttaa ajatuksiin paljon, on hämmentävä huomata miten päiväkirjaan kirjoittaminen muuttaa mielentiloja nopeasti ja paljon. Usein kirjoittaminen auttaa, aina ei.
Mullakin on matikan ja fysiikan koe ensi viikolla. En ole oppinut fyssan kurssilla mitään, kolme päivää aikaa. Oho.