Uskoin, että enää ei ahdistaisi. Se taisi olla hyvän mielen luoma valhe. Tänään ahdisti. Paljon. Nyt ahdistaa. Välillä ei ahdistanut, mutta nyt se tuli takaisin.
Paha olo.
Tuntuu siltä, että olisi alkava migreeni... pää on kipeä, väsyttää, paha olo. Ison lasillisen join tossa Pepsi Maxia, se auttoi vähän. Mutta silti.. ei jaksa. Yritin tehdä matikanläksyjä, heikolla menestyksellä. Sain fysiikan kokeesta 7,5, pyöristyy kasiksi. Tein kaksi tyhmää virhettä, muistin yhden kaavan plus- ja kertomerkit väärin päin ja toisessa katoin maolista kaavan väärin. Kymmenen pistettä siitä meni. Jos olisin nuo pienet jutut muistanut, niin kokeesta olisi tullut vähintään ysi. Harmittaa. Mutta, ehkä on tärkeintä, että osaan kuitenkin asiat. Yliopistossa ei katsota todistuksen keskiarvoa, vaan ylppäreiden tuloksia. Ja mähän kirjoitan fysiikasta vähintään M:n, mieluiten E:n. Enkusta paras tulla laudatur. Tai vähintään se E. Muuten oon vihainen itselleni.
Ei jaksa. Väsyttää.
Paha olo. Ihan fyysinenkin. Ja henkinen... päivällä Joni muistutti mua, että olen tarpeeksi vahva taistelemaan ahdistusta vastaan. Niin aion olla. Ahdistus, mene pois! Nyt. Olen vahvempi kuin mikään paha olo. Mikään ahdistus ei kontrolloi mua. Naulaan sen ahdistuksen tähän kiinni, eikä se pääse sieltä koskaan pois. Suljin sen aamulla kaappiin ottaessani päivän Seronilit, mutta jotenkin se luikahti sieltä pois. Nyt ahdistus saa jäädä tähän tekstiin. Piste.
"This dance will hurt like hell"
- Tuomas Holopainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti