Olen huono.
Epäonnistunut surkimus.
Turha.
Tyhmä ahdistunut idiootti joka ei kykene mihinkään. Epäsosiaalinen luuseri.
Hyödytön.
Itkettää.
Tällaisina hetkinä olen iloinen, että oon päässyt itsetuhosta yli jo näinkin paljon. Jos en, niin taas olisi varmaan pari uutta naarmua nilkassa. Edellisetkin ovat vielä näkyvissä. Miksi iho parantuu niin hitaasti? Miksi mieli parantuu vielä hitaammin?
On äärettömän yksinäinen olo.
"How much suffocated anxiety can be held within?"
- Tony Kakko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti