Näin (taas) painajaisia. Matikan tunnilla oli sijainen, joka opettamisen sijasta näytti meille Nyan Catin eri versioita. Ja muistan, että se ahdisti mua. Joni oli siinä aika lähellä, se ragesi sitä (siinä unessa, siis). Yksi koululainen meni sitten lyömään sitä opettajaa ihan itku silmissä. Se kyllä näytti kahden meidän lukiolaisen sekoitukselta. Plus että se näytti tytöltä. Sit se opettaja rupesi huutamaan. Ja heräsin. Ja nukahdin. Ja seikkailin pitkin Hansan Kultataloa. Sitä uudistettua.
Sunnuntaina on taas saman asunnon näyttö, josta ollaan tehty tarjous. Ei kelvannut. Ehkä kohta rupeaa kelpaamaan... tai sitten ei. Toivottavasti rupeaisi. Haluan pois täältä. Haluan omaan kämppään. Edelleen.
Näin eilen Dimmun, se oli todella hellyydenkipeä. Sylissä se ei kyllä pysy edelleenkään, mutta silitettävänä se sentään jaksoi olla suorastaan hämmentävän kauan. Se on kiva kissa :3
Eilen ahdisti, kun piti tehdä äikän kirjallisuusessee. Mutta ei se ollutkaan niin paha. Nyt ei ahdista, oon hyvällä mielellä. Lääke- ja terapiatasapaino ovat nyt kunnossa, luulisin. Ainakin siltä vaikuttaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti