Ahdistuspallero XXXIII

Onnistuneesti tänään taas riidelty Jonin kanssa. Musta tulee nälkäisenä ihan kamala ihminen. Ja sekin oli pahalla tuulella, kun ei inssi mennyt hyvin. Vielä ikävämpää tästä jutusta tekee se, että tänään ei hirveästi ehditty olemaan kahdestaan, ja siitä suuri osa meni sit tommoseen ikävään... Käytiin sitten Jonilla, se toi Dimmun mulle silitettäväksi, sit makasin sängyllä Dimmun kanssa. Ja mieli muuttui paremmaksi. Kissat ovat terapeuttisia. Ainakin Dimmu. Kyllä varmaan muutkin.



Sain musiikkiopistolta stipendin, 25€ Soitin Laineelle. Voisin hommata viisi tinapilliä.

Huomenna on kaverin ylppärijuhlat. Ja kavereiden kanssa pitäisi mennä Karjalohjalle. Toivottavasti huomenna ei ahdistaisi.

Nyt ahdistaa vähän. Olen todella väsynyt, vaikken ole tänään tehnyt mitään. Tunnen edelleen huonoa omatuntoa siitä, millainen olin tänään. En haluaisi olla hankala ihminen. Mutta olen kuitenkin. Sanoinkin Jonille, että se on maailman kärsivällisin ja kiltein ihminen, kun jaksaa mua. Onneksi se on. En pärjäisi ilman sitä. Niin tärkeä ihminen <3

Väsyttää. Pitäisi pakata. Vaatteet, makuupussit, lääkkeet. Ihmettelevätköhän kaverit, miksi kiskon kolmea lääkettä päivittäin. No, suurin osa kyllä tietää ahdistuksesta. Ei kyllä kaikki. Mutta en usko että ketään haittaa. Kaikki kuitenkin jonkin verran tietävät. Esimerkiksi, kun kaverin poikakaveri (jonka voisi kyllä yksitttäinkin laskea kaveriksi) selitti, miten hirttosilmukka solmitaan, se ei suostunut opettamaan sitä mulle (varoitin sitä etukäteen), jotten vain tekisi mitään. Onneksi on tommoinen porukka.

Väsyttää. Pitäisi jotenkin pistää toi ylppärilahja pakettiin. Niin paljon asioita mitä pitäisi tehdä, mutta silti en tee mitään muuta kuin istun koneella. Tarvitsen halia. Olisipa Joni täällä. Mutta, huomenna saamme nukkua yhdessä! Eli voin kerrankin nukkua ilman painajaisia.

Mä haluan kissan. Tai oikeastaan kaksi kissaa.