Mörkö

Oon ahdistunut, joka johtaa menettämisen pelkoon, joka johtaa mustasukkaisuuteen. Onneksi tiedostan tämän, joten asialle voi tehdä jotakin. Annan olla. En välitä. Suljen ahdistusmörön kassakaappiin sellaisen yhdistelmän taakse, jota en saa auki. Annan sen olla siellä. Sisälläni, mutta se ei vaikuta muhun, sillä se on kassakaapissa. Poissa. Olen sen ulottumattomissa. Ahdistus ei valtaa mieltäni, olen sitä vahvempi. Minä hallitsen ahdistusta, eikä se minua. En pääse siitä ehkä koskaan eroon, se on osa minua. Olen kuitenkin aina ollut ahdistunut, enemmän tai vähemmän.



Ensimmäinen askel on ymmärtäminen. Nyt alkaa toteutus - elämä ilman ahdistuksen kontrollia. Vapaa elämä, niin kuin sen kuuluisikin olla. Normaali. Onnellinen.