Tajusin perjantaina, että mulla on ystävä. Ystävä, jolle voin kertoa asioita, joita olen aiemmin kertonut vain Jonille. Vaihdossa sain kuulla tältä ystävältä asioita, jota se ei ole kertonut käytännössä kenellekään muulle. Hurjaa. Mutta, mullekaan se ei kerro kaikkea. Jotkut eivät tykkää avautumisesta. Itse opin vasta vähän aikaa sitten, että puhuminen on vaihtoehto. Aina ei tarvitse olla hiljaa. Mutta monta vuotta menikin hiljaisuudessa.
"Please, no more words
Thoughts from a severed head
No more praise
Tell me once my heart goes right"
- Tuomas Holopainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti