Sekin ahdistaa. En saa ahdistusta purettua oikeastaan millään tavalla. Tuolla olisi irtokarkkeja, voisi syödä, mutta en halua syödä ahdistukseen. Ties vaikka rupeaisin lihomaan. Tässä sitten juon Pepsi Maxia ja yritän olla normaali...
Kirjoitukset ahdistaa ihan kamalasti. Tekisi mieli vain lakata olemasta. PIM. Näin, olen poissa... mutta ei, ei ole mahdollista. Ärsyttää suorastaan. Niin paljon raivoa sisällä, mutta sitä ei saa purettua mihinkään. Ei pysty edes itkemään. Tosi veikeätä.
Haluan pois.
Mutta... toisaalta en halua. Haluaisin vain kaiken muuttuvan mukavaksi. Haluaisin, ettei elämä olisi näin raskasta, näin väsyttävää, näin inhottavaa. Elämässä on hyvääkin, haluaisin sitä enemmän. Tähän tietty voidaan tulla sanomaan "elämä ei ole ruusuilla tanssimista", mutta silti. Haluaisin jotakin kivaa... Lomaa. Lomaa stressistä. Lomaa koulusta.
Haluan pois lukiosta. Olen ollut siellä nyt ihan tarpeeksi. Joo, siellä on kivaa ja hyvä yhteishenki mutta silti. En jaksa opiskella enää turhanpäiväistä... haluan päästä tekemään sitä mitä kiinnostaa. Todellakin, yliopisto ei ole oikea paikka mulle. Toivottavasti ammattikorkeassa pärjäisin. Siellä varmaan on ainakin vähän käytännön hommiakin... toivottavasti. Jos ei ole, niin sitten on kyllä angst. Mutta, ehkä sen kestää paremmin kun tietää, että sitten on ainakin valmistumassa ammattiin. Sellaiseen ammattiin, mistä pitää. Vaikea kuvitella, että tietotekniikalla ei pääsisi kivoihin nörttitehtäviin. Varsinkin jos erikoistuu peliteknologiaan. Sit kun vielä saisi tehdä pelejä niin olis tosi jees...
Huomenna taas kouluun. Keskiviikko on samanaikaisesti kamala että ihana päivä. Sen jälkeen ei sitten tarvitse lukea muutamaan kuukauteen. Sitten alkaakin hauskuus.
Mut joo, itseinho on kyllä aika korkealla. Pitäis pystyä opiskelemaan, mutta se on hiukkasen hankalaa kun samanaikaisesti tekisi mieli hakea veitsi ja vetää se viimeinen veto. Viillätyttää. Kappas, uusi sana keksitty. Wohoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti