Ehkä aloittaisin yhteiskuntanäkemyksellä, mutta koska todennäköisesti en osaa pysyä yhdessä asiassa, niin menköön asiat sitten vähän sekaisin.
Kyllähän periaatteessa edustuksellinen demokratia, mikä Suomessakin on, on ihan toimiva. Eli sillä tavalla olen ihan tyytyväinen tähän valtiomalliin. MUTTA. Ihmiset, suomalaiset, jotka ovat tyhmiä, äänestävät täysin epäpäteviä ihmisiä päättämään yhteisistä asioista vain sen takia, että ko. ihmiset ovat kuuluisia vaikkapa televisiotöistä. Tekeekö se niistä hyviä päättämään yhteisiä asioita? Olisi mielenkiintoista elää Platonin ehdottamassa valtiomallissa, jossa järkisieluiset ihmiset hallitsisivat. Mutta sitten tässä taas sisäinen feministini nostaa päätään, sillä silloin meillä ei olisi naishallitsijoita - naisillahan tunnetusti ei ollut järkisielua.
Eli ihanneyhteiskunta olisi edustuksellinen demokratia, jossa päättäjät olisivat hyviä, koska ihmiset äänestäisivät oikeita ihmisiä. Tai sitten diktatuuri jos minä olisin diktaattorina. Hah hah.
Poliittisesti olen aika punavihreä. En kyllä puhtaasti kumpikaan, mutta kai karkeasti jaoteltuna kuulun tuohon luokkaan. En kyllä vastusta yksityisautoilua (hyi minä!), mutta muuten on aika vihreät arvot. Ja tietty äänestän aina vihreitä. Tai ainakin melkein aina. Ehdokas ratkaisee. Mutta kolmessa äänestyksessä olen äänestänyt, kaksi kertaa vihreitä ja kerran vasemmistoliittoa, eli hirveästi ei sinistä täällä päin näy. Ja tällä hetkellä olen aika pitkälti valtion tukia hyödyntävä, niin olisi typerää äänestää kokoomusta.
Suomalaisesta yhteiskunnasta pidän tavallaan. Joo, täällä on turvallista ja rauhallista, mikä on hyvä asia, mutta täällä on myös hirveän konservatiivinen ilmapiiri siihen nähden, kuinka "vapaata" täällä on. Ensimmäisen asian, minkä poistaisin Suomesta, olisi uskonnollisuus. Ilmeisesti virallista valtionkirkkoa ei ole, mutta silti valtio tekee mielestäni ihan liikaa yhteistyötä kirkon kanssa. Miksi ihmeessä vielä lukiossakin pitää osallistua keväthartauksiin ja muihin vastaaviin? Miksi elämänkatsomustietoa eivät saa opiskella ne opiskelijat, joiden "omaa" uskonnonopetusta olisi tarjolla? Mitä vapautta se on?
Toinen vapauteen liittyvä asia on asevelvollisuus. Maailmassa ei ole montaa maata, jossa olisi pakollinen asevelvollisuus, mutta jostakin kumman syystä Suomessa on. Ketä tämä pakollinen asevelvollisuus hyödyttää? Ja missä on mielipiteenvapaus? Jos et halua olla missään tekemisissä Puolustusvoimien kanssa, joudut vankilaan. Mielestäni se on väärin. Sanokaa sitten vaikka maanpetturiksi. Tai venäläiseksi, eikös se ole se pahin loukkaus?
Valtio ja kirkko -kohdassa pääsinkin hieman valoittamaan uskonnollista maailmankatsomustani. Kuten varmaan aikaisemmista kirjoituksista on tullut selville, olen hyvin vahvasti ateisti. En yksinkertaisesti pysty uskomaan mihinkään jumalaan, koska sen olemassaoloa ei voida todistaa. Uskonnot (ainakin juutalaisuuteen perustuvat, eli kristinusko ja islam (ja juutalaisuus tietty)) tuntuvat hyvin mielivaltaisilta, pyhään kirjaan viitataan aina, mutta se, onko kirjasta löytyvä tukipilari vertauskuvallinen vai konkreettinen tuntuu hyvin vaihtelevalta.
Jos kaikki eläisivät vaikka Jeesuksen oppien mukaan, niin maailmahan olisi todella mukava paikka. Mutta kun ei, uskontoa on käytetty hallinnon välineenä (ja väärin!), niin ehkä olisi parempi vain luopua uskonnoista. Tai sitten ottaa mallia vaikkapa Kaukoidästä, kungfutselaisuudesta tai buddhalaisuudesta. Jos pitäisi kääntyä johonkin uskontoon, musta tulisi jedi.
Sitten siihen, miten näen maailman. Maailma on paha paikka. Hirveästi tapahtuu pahaa eikä oikein mitään hyvää. Eli täällähän on aika ankeaa olla. Ja ihmiset ovat pilanneet koko paikan. En todellakaan ole humanisti, ihmiset ovat ihan liian yliarvostettuja. Mitä sillä jos osataan ajatella, jos sitä ei käytetä muuhun kuin oman etunsa ajamiseen ja rahan hankkimiseen. Ihmiset ovat keksineet kaikkea turhaa, esimerkiksi atomipommin. Vaikka koko ajan maalataan kauhukuvia, miten ihminen tuhoaa maapallon, väitän, että ihminen onnistuu tuhoamaan vain itsensä. Mutta sehän on ihmisille sama kuin koko maailman tuhoutuminen.
Ja sitten vielä kauniit loppusanat: Vaikka teksti vaikutti ehkä välillä hyvinkin aggressiiviselta tai tuomistselvalta, niin ei kenenkään tarvitse ottaa henkilökohtaista loukkausta. Toisin kuin jotkut, pystyn kommunikoimaan myös eri mieltä olevien ihmisten kanssa. Mutta tuskin kukaan tätä lukeva on isänmaanpuolustajahomotpoissuomestapaavi. Sellainen ihminen voisi tästä loukkaantua, muut ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti