Fukuroo!!!

Lauantai. Heräsin tässä ihan äskettäin, nyt on tee hautumassa (tällä kertaa Yogi-teen suklaavariaatio, suosittelen sitäkin) ja kohta pitäisi valmistautua ihmisten ilmoille ruokakaupan muodossa. Jonin mukaan kännykän ajastin pitää häiriintynyttä ääntä.

Tokion-paketti saapui myös, mukanaan suklaata (tykkäsin viherä tee -suklaasta, Joni ei, sillä se on "teen makuista, eli mautonta"), todella hyviä, kovia hedelmäkarkkeja ja aivan supersöpö pöllökännykkäkoru. Nyt se on puhelimessani, ja sattumalta(?) lappuja töissäkin on ruvennut tulemaan. En ole taikauskoinen, mutta tuntuu siltä, että jos olisin, niin uskoisin, että nämä pöllöt, jotka kännykässäni roikkuvat kulkusen kanssa, tuovat onnea.

Eipä mulla muuta. Elämä on ollut tylsää, olen opiskellut kanjeja ja ollut töissä. Välillä tullut pelattua ja oltua terapiassa. Mitään jännää ei ole tapahtunut, mielialakin on vain paikallaan.

Olen miettinyt vaihto-opiskelua Japanissa, se kun on mahdollista AMK:ssa, varsinkin kun opiskelee tietotekniikkaa. Mutta kysymys kuuluukin, pärjäänkö mahdollisesti vuoden yksin? En tiedä kuinka pitkiä aikoja siellä ollaan, ehkä puoli vuotta, se voisi olla sopivampi. Sitten ei ikävä yltyisi niin pahaksi.