Heräsin aamulla, yhden aikoihin iltapäivällä, järkyttävään päänsärkyyn. Se tunki uniinkin. Nyt, 1800mg Buranaa on taltuttanut hakkaavan kivun pieneksi mutta häiritseväksi. Olo on paha.
Väsyttää kovin, unirytmi on ihan sekaisin. Illat menee Pokémon Bluen kanssa, Wigglytuff of Doom tuhoaa kaikki jotka eteen sattuvat. Koitan pitää elämästä jollakin tavalla kiinni, varasin ajan poliisille, jos viimeinkin saisin uuden passin. Silti ote lipsuu kovin, nytkin istun koneella yöpaitasillani, vaikka kello on viisi. Illalla. Päivällä.
Olen raapinut erään naarmun päätä uudestaan ja uudestaan auki, se on hieman turvonnut ja tulehtunut, mutta haluaisin levittää vereslihaa pidemmälle. Olin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni todella lähellä terottimen purkamista ja terän vaikutuksen ihoon tutkimista, mutten sitten tehnytkään sitä. Olin vähän pettynyt, menin valittamaan puolinukuksissa olevalle Jonille, miten ahdistaa. Viivottimella painoin oikein punaisen jäljen reiteen, mutta se on harmikseni jo haihtunut paremmille metsästysmaille.
Olen niin saamaton, että suurin saavutukseni tällä viikolla on The Walking Deadin läpipeluu.
"I wish I could come back to you
Once again feel the rain
Falling inside me
Cleaning all that I've become"
- Tuomas Holopainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti