Echoes

Olen ollut kovin kipeä. Tänään olen noussut sänky-sohva-sänky -akselilta, Buranan voimin kylläkin. En tiedä olisiko kuumetta muuten, on ollut ainakin kolmena päivänä aikaisemmin. 38,6 astetta ei ole mukavaa todellakaan.

Kaiken lisäksi tänään on ahdistanut. Juuri äskettäin ahdisti kovin. Nyt ahdistaa kovin. Ei ole mukavaa. Kirjoitan tätä, taustalla pyörii Livin kaunistautumisulkonäkönuoruusjee-ohjelma. Eli ei mitään järkevää tekemistä. Mutta kun ahdistaa. Pelasin Pokémon Blueta, mutta lopetin, koska ahdisti. Pelasin Heavy Rainia, mutta lopetin, koska ahdisti. Olo on kurja ja angstinen ja wää.

Overhead the albatross 
Hangs motionless upon the air 
And deep beneath the rolling waves 
In labyrinths of coral caves 
An echo of a distant time 
Comes willowing across the sand 
And everything is green and submarine. 

And no one called us to the land 
And no one knows the where's or why's. 
Something stirs and something tries 
Starts to climb toward the light

Päivistä on paha kertoa mitään, koska en ole tehnyt mitään. No, tänään saatiin käytyä kaupassa, ja Moisiossa ottamassa kopioita ja Dimmua katselemassa (se mokoma ei ole sosiaalinen enää ollenkaan, vähän se antoi silittää, mutta rupesi sitten kiukuttelemaan).

Nyt on jo heinäkuu. Enpä taida tänä kesänä tehdä enää töitä. Piti soittaa eräälle, joka halusi loppukaudeksi mansikkamyyjää, mutta tiedä häntä onko paikka jo viety, ilmoitus oli jätetty sunnuntaina. Olin vain liian kipeä tehdäkseni mitään töiden eteen. Olen työtön, selvä. Rahaa kuitenkin on (kai).

Strangers passing in the street 

By chance two separate glances meet 

And I am you and what I see is me. 

And do I take you by the hand 

And lead you through the land 

And help me understand 

The best I can. 

And no one called us to the land 

And no one crosses there alive. 

No one speaks and no one tries 

No one flies around the sun.... 

Pink Floyd