Ahdistus.
Ahdistus jälleen kerran.
Tuntuu, että litistyn tämän henkisen taakan alle. En vain kykene vastustamaan sitä, se vie otteeseen, saa mielen mustaakin mustemmille raiteille, eikä siinä kohtaa auta järkisyyt "ei ole mitään mikä ahdistaisi". Jos Kirby Mass Attack riittää ahdistamaan ("Mitä jos joku Kirbyistä kuolee?!"), on vaikea tehdä mitään. Pyrin parhaani mukaan purkamaan tunteet järkevällä tavalla, mutta silti löydän itseni Pro SI -laudalta, vaikka niin EI pitäisi tehdä. En vain voi sille mitään. Kai voin korvata oikeat raapimiset raapimisesta lukemisella. Ehkä sen voi ajatella niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti