Ei, en ole.
Yritän vain pitää naarmut eri puolilla kehoa, ja teen ne hakaneulalla, siten, että ne näyttävät raavituilta. Yksittäisiltä. Vahingoilta. En vain pysty kohtaamaan totuutta, etten ole tarpeeksi vahva. Että olen heikko. Etten pidä itsestäni.
Olen kovin surullinen, tunnen itseni yksinäiseksi. Olen harkinnut hakevani lisää Seronilia apteekista, resepti on kolmeenkymppiin. Voisi olla hyväksi nostaa, on ollut niin käsittämättömän huono olla pitkän aikaa.
Uusi Ghibli-elokuva on julkaistu, eikä Suomessa siitä ole sihahdettu sanaakaan.
En pysty edes itkemään.
*halaus*
VastaaPoista:3
Poista:c Äh, vääääärin et sulla on noin paska olla taas. Todellakin nostat sen Seronilin, koska siitä on ennenkin selvästi ollut apua.. ei oo mitään järkeä kärsiä tollasesta olosta, kun lääke voi auttaa. Lääkevastaiset ajatukset hushus! Et sä sitä loppuelämääs tuu varmasti syömään. Jos on noin kamala olo ei terapiaankaan keskittymisestä varmaan tuu oikeen mitään. Mulle ainakin on sanottu, et lääke on siks aikaa, että jaksaa käsitellä ne vaikeat asiat.
VastaaPoistaSe on tavallaan hyvä, että sulla on pettynyt olo, mutta älä mieti liikaa sitä. Mennyt mikä mennyt, vain tulevaisuuteen voi vaikuttaa. Mukava klisee, mut harvinaisen totta. Arvostan, että pystyit kertomaan Jonille :)!