Ajelin katsomaan erästä kaveria, jota en ollut nähnyt aikoihin. Kuunneltiin musiikkia ja katseltiin tyhmiä videoita netistä. Eli aivan perusmeininkiä.
Aloitin tarinablogin, koska tarvitsin paikan tarinoida. Se on mukava tapa purkaa ajatuksia hieman erilaisessa muodossa, ei tarvitse olla oma itsensä.
Shizuokasta on lähtenyt kanji-sanakirja erään yllätyksen kanssa, en malta odottaa mitä sieltä tulee.
Olen ollut väsynyt, enkä ole jaksanut tehdä oikein mitään. Seronilin nosto ei ole kuitenkaan hirveästi vaikuttanut oloon, luulisin. Olen vain raapinut liikaa reiden naarmuja, ne ovat edelleen kipeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti