Päivät sujuvat hyvissä merkeissä, mutta hetki, kun pitäisi maata sängyssä unta odotellen, on se, jolloin kaikki romahtaa. On sydäntäsärkevää todistaa toisen surua, samalla kun on itse surullinen.
Haluaisin olla myös oman mielensä kanssa kamppailevalle ystävälle tukena, mutta tuntuu, etten kykene. Ja se surettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti