Stressinsietokyky on nykyisin ihan naurettavan alhainen. Siis jotakin käsittämättömän alhaista. Ruoka on loppu ja lääkkeet on (lähes) loppu ja siivota pitäisi ja soittaa ajoradalle ja kaikkea tällaista, mutta en yksinkertaisesti pysty siihen. Huomenna on pakko raahautua sellotunnille ja kauppaan. Vielä kun saisi ajoradalle soitettua... Kelan pyytämän selvityksen sentään sain palautettua tänään, mutta se johtuikin siitä, että ko. selvennyksellä oli deadline, enkä tiedä mitä olisi tapahtunut, jos se ei olisi palautunut Kansaneläkelaitokselle ajoissa.
Muistan ajatelleeni, että tänään menen aikaisin nukkumaan. Mutta ei, en ole vielä nukkumassa. Pitäisi mennä, muuten en jaksa herätä aamulla. Eihän sitä muutenkaan jaksa.
Olen harkinnut Melatoninin uudelleenaloittamista. Helpottaisi nukahtamista.
Ahdistaa jonkin verran. Lähinnä uuvuttaa. Onkin erikoista, etten ole vielä nukkumassa. Ei sitten silleen väsytä kuitenkaan. Kynnet ovat liian pitkät, ahdistaa, täytyy viilata.
Ahdistus ja uupumus ja masennus ja kaikki muu tyhmä syö mua sisältä päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti