Duumipeikko

On tyhjä tyhjä tyhjä tyhjä tyhjä olo. Mutta saman aikaisesti niin iso iso iso iso iso olo, että hyvä että mahdun tänne. Ja samalla välillä jostakin tulee se hei kyllä sä oot hyvä ja kelpaat, sulla on poikaystävä ja kavereita, älä ole surullinen, mutta sitten joku toinen aina hiljentää sen jesarilla ja sulloo sen siivouskaappiin Pyramid Headin raiskattavaksi.

Huomenna koulussa on taidepäivä, en tiedä mitä siellä teen kun en ole mihinkään ilmoittautunut. Yksi opettaja pyysi mua vetämään teatteri-improja, ehkä sitten oon siellä ja näytän hipstereille miten improtaan. Jes. No, kyllä se Miss Farkku-Suomen voittaa.

Täytyisi käydä kaupassa, maito ja leipä on loppu. Samoin hedelmät, mutta niitä ehkä ostetaan vasta huomenna oikealla kauppareissulla. Söin eilen popcornia, tekisi taas mieli. Pussi maksaa vain kahdeksankymmentä senttiä, eli ei paljon, mutta olenko sitten kauhean epäterveellinen jos syön taas sellaista? On se vaikeaa olla tämmöinen, kun ei tiedä mitä pitäisi syödä ja mitä ei...

Omituinen olo, ihan kuin mittarimato... jos mittarimadot mitään ylipäätään tuntevatkaan. Ehkä se onkin pointti, en oikein tunne mitään kun en oikein ymmärrä mitään. Olen vain ja möllötän. Olen siis... mölli? Möllö? Joku vaan. Mittarimato on ihan hauska sana. Mutta en ole mato. Enkä mittari.

Olisin mieluusti muumi. Muumeilla on kivaa, ei pahoja ongelmia. Muumit ovat onnellisia...

Olisi vain kiva että voisi paeta todellisuutta taas hetkeksi.