Jostakin syystä viillättää. On viillättänyt jo kauan. Sit kun tietäis vielä miksi, tällä hetkellä ei ahdistakaan mitenkään erikoisen paljon. On aika pulla olo. Tai lanttu. Jompi kumpi. Ehkä olen taas menossa parempaan suuntaan...
Tylsää on taas, siksi kai tätä kirjoitan. Kohta tulee Simpsonit, sitten on jotakin tekemistä. Tietenkin voisin tehdä läksyjä tai opiskella japania, mutta en vain jaksa. Ei kiinnosta tarpeeksi. Haluan vain olla möllöttää, mutta samanaikaisesti valitan siitä, että on tylsää. Joskus olisi kiva olla looginen.
"Life is but a long, sad game
Lifeless souls, avoiding shame
Two dead swans is all what we need
to pave the winding memory lane."
Wähwähwää.... ehkä osittain tämä tylsyys aiheuttaa viillättämisen tunteen. Mutta, eikös se ole vähän tyhmää? Kyllä kai itsensä vahingoittamiseen täytyy olla jokin muukin syy kuin se, että on tylsää. Surkeaa. Jostakin syystä tunnen itseni tällaisissa tilanteissa surkeaksi.
Elämässä ei ole iloa tällä hetkellä oikein ollenkaan. Mikään ei kiinnosta. Eli siis, vaikka tavallaan olenkin hyvässä kunnossa, niin silti olen jossakin masennusammeessa, koska en jaksa tehdä mitään. Tai sitten olen vain laiska. En yksinkertaisesti tiedä. En tiedä mikä itsessäni on kuvitelmaa, jotta olisin jotakin mitä ehkä haluaisin olla ja mikä on sitä, mitä olen.
"Across darkened skies, I traveled without a light
I sank in the well of my mind
Too deep, never to be found"
- Tony Kakko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti