Niin ei saisi ajatella.
Tällä hetkellä ei vain oikein jaksa olla positiivisella mielellä.
keskiviikko 5. kesäkuuta 2013
Burning angelwings to dust
Piipaa-auto menee jossakin. Asun todella lähellä Tyksiä, joka päivä ne ajelevat sinne ja takaisin, tuoden uusia ja uusia potilaita hoitoon. Yliopistolle mennessäni pyöräilen aina päivystyksen ja ensiavun vierestä. Välillä näkee ambulansihenkilökuntaa, kerran erästä potilasta kärrättiin paareilla. Muutaman kerran hoitajat olivat tupakalla päivystyksen oven viereisellä penkillä. Ja aina silloin tällöin mietin, että mitä jos itse joskus joutuisin ambulanssin kyytiin. Mistä se johtuisi, olisinko jäänyt auton alle, yrittänyt päättää päiväni, vai olisinko sittenkin jonkun seurassa. Kaksi ensimmäistä tuntuu suorastaan... mieluisalta.
Niin ei saisi ajatella.
Tällä hetkellä ei vain oikein jaksa olla positiivisella mielellä.
Niin ei saisi ajatella.
Tällä hetkellä ei vain oikein jaksa olla positiivisella mielellä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kun mielialani on alimmillaan, mietin poliisin tai ambulanssin nähdessäni, että kävelisinkö luokse ja sanoisin, että olen väsynyt ja haluan vain levätä. Noina hetkinä kaipaa vaan niin kovasti jotakuta, joka kuuntelisi tuomitsematta. Sitten hylkään ajatuksen turhana, koska ei mua mihinkään oteta - en ole vaaraksi itselleni.
VastaaPoistaPointtina siis, että mullakin kaikki piipaa-autot vaan muistuttaa omasta pahasta olosta.
Ehkä se on niin, että missä toisilla hälytysajoneuvot muistuttaa siitä, miten joku tulee aina auttamaan, niin toisilla onkin juuri sitä päinvastaista... aika erikoista, mutta ehkä ajatusmaailmat joskus ovat erikoisia ^^
Poista