Tyhjyyttä

Tänään, noin kello kolme iltapäivällä, poliisit tulivat käymään.

Jonin isä oli kuollut aamulla.

En voinut uskoa sitä, vaikka kiltti poliisisetä oli kovin empaattinen ja ymmärtäväinen. Ei Jonin isä ollut mulle kovin läheinen, mutta silti. Ei olisi uskonut, että se vielä kuolisi. Ja ehkä yhtä kamalaa oli katsoa Jonia, vaikka se piti pokkaa yllä poliisien läsnäollessa, kun he lähtivät, ja Joni soitti äidilleen, viimeinenkin pato murtui. Istuttiin sohvalla ja oltiin hiljaa. Ilmoitin omille vanhemmilleni, molemmat olivat todella hämmästyneitä.

Olo on normalisoitunut, mutta... ilmapiirissä on vielä jotakin. Joni menee äitinsä kanssa hoitamaan asioita, valitettavasti Joni on se, jonka täytyy hoitaa kaikki asiat (virallisesti, onneksi sen äiti auttaa). Saa nähdä mitä tapahtuu. Oudolta tuntuu.

Muuta ei sitten ole tapahtunutkaan.